Hyvä tarina on parempi kuin tylsä totuus

22.11.2019 Gaetano Donizettin ooppera Lucrezia Borgia Teatro Socialessa Bergamossa

Toinen iltani Donizetti Opera -festivaalilla vei minut Bergamon vanhaan kaupunkiin eli Città Altaan ja sen kodikkaaseen Teatro Socialeen. Siellä vuorossa oli Lucrezia Borgia, jonka esitys oli minulle ensimmäinen näyttämöllä nähty; aiemmin teos oli tuttu vain elokuvateatterissa vuonna 2014 nähdystä tallenteesta. Hauskana yhteensattumana voin mainita, että tuon San Francisco Operan esityksen johti Riccardo Frizza, joka heilutti tahtipuikkoa myös tänään Bergamossa!

Lucrezia Borgia kantaesitettiin Milanon La Scalassa 1833. Libretto perustuu Victor Hugon näytelmään, jossa puolestaan on hyödynnetty legendoja todellisesta Lucrezia Borgiasta (1480–1519). Nykytiedon valossa oopperan tapahtumilla ei juurikaan ole todellisuuspohjaa, mutta mainion juonen Hugo ja libretisti Felice Romani ovat keitelleet kokoon. Oopperassa nuori aatelismies Gennaro ihastuu kauniiseen Lucrezia Borgiaan. Tunteet laimenevat kummasti, kun hänen ystävänsä kertovat kuka nainen on, ja kuinka monen miehen veri hänen käsiänsä tahraa. Gennaro ei tiedä, että Lucrezia on todellisuudessa hänen äitinsä. Tätä ei tiedä myöskään Lucrezian aviomies, Ferraran herttua Don Alfonso, joka on nähnyt Lucrezian ja Gennaron yhdessä ja uskoo heidän olevan rakastavaisia.

Herttua aikoo murhauttaa Gennaron ja Lucrezia vaatii kuolemantuomiota tunkeilijalle, joka on häpäissyt palatsin muurilla olevan vaakunan poistamalla Borgia-sanasta b-kirjaimen. Lucrezia ei tiedä, että tihulainen on ollut Gennaro. Petollinen herttua on armahtavinaan Gennaron, mutta tarjoaakin tälle myrkkyä viinipikarissa. Lucrezia antaa pojalleen vasta-ainetta ja kehottaa tätä pakenemaan kaupungista.

Gennaro ei tietenkään tottele, vaan jää palatsin juhliin ystäviensä kanssa. Paikalle ilmestyvä Lucrezia ilmoittaa myrkyttäneensä viinin, jota Gennaron viisi ystävää ovat juoneet. Miehet kuolevat, mutta Lucrezian järkytykseksi hänen poikansakin on paikalla ja on myös juonut viiniä. Gennaro yrittää kostaa ja tappaa Lucrezian tikarilla, mutta tämä saa poikansa pysäytettyä kertomalla viimeinkin olevansa hänen äitinsä. Gennaro kieltäytyy ottamasta vasta-ainetta ja haluaa kuolla ystäviensä kanssa. Oopperan lopussa myös Lucrezia Borgia kuolee.

Oopperan musiikki on ensiluokkaista Donizettia, ja yllättävän hyvin nuorten soittajien Orchestra Giovanile Luigi Cherubini sen tarjoili Riccardo Frizzan johdolla. Kuorona oli Coro del Teatro Municipale di Piacenza, jonka miehet hoitivat osuutensa kunnialla. Ohjaaja Andrea Bernard ja lavastaja Alberto Beltrame olivat luoneet näyttämölle yksinkertaisen kokonaisuuden, jossa kaikki toimi hyvin yhteen, mutta mitään erityistä tai poikkeuksellista ei oikeastaan jäänyt mieleen. Puvustaja Elena Beccaro käytti hienoja renessanssityylisiä miesten pukuja ja käytti harkiten keltaista väriä. Solistit olivat osaavia, mutta eivät häikäisseet samalla tasolla kuin eilisillan oopperassa. Gennaro oli upeaääninen nuori tenori Xabier Anduaga, Lucrezia Borgia oli Carmela Remigio ja Don Alfonsona esiintyi Marko Mimica.