Aarioita kansainvälisellä tasolla

14.11.2019 Saimaa Sinfonietta, joht. Vytautas Lukočius, sol. Johanna Rusanen-Kartano & Aarne Pelkonen Mikaelissa Mikkelissä

Mikkelin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterit tekevät säännöllisesti yhteistyötä ja lyöttäytyvät pari kertaa kaudessa yhteen Saimaa Sinfoniettaksi. Suurempi kokoonpano mahdollistaa laajemman ohjelmiston esittämisen molempien orkesterien kotikaupungeissa. Tämänkertainen Oopperan taikaa -konsertti esitettiin ensin Mikkelin Mikaelissa ja seuraavana iltana Lappeenranta-salissa. Kapellimestarina toimi lappeenrantalaisten taiteellinen johtaja Vytautas Lukočius.

Konsertin alkupuolen ohjelmana oli kymmenen ooppera-aariaa. Ne aloitti baritoni Aarne Pelkonen Malatestan aarialla Bella siccome un angelo Donizettin Don Pasqualesta. Sopraano Johanna Rusanen-Kartano jatkoi Měsíčku na nebi hlubokém -aarialla (Laulu kuulle) Dvořákin Rusalkasta. Seuraavaksi olivat vuorossa Oneginin Vi mne pisali...Kogda bi zhizn Tšaikovskin Jevgeni Oneginista sekä Amelian aaria Morró, ma prima in grazia Verdin Naamiohuveista.

Tämän jälkeen solistit esittivät kumpikin kaksi aariaa peräkkäin. Pelkosen valinnat olivat Deh, vieni alla finestra Mozartin Don Giovannista sekä Fritzin aaria Mein Sehnen, mein Wähnen Korngoldin Kuolleesta kaupungista. Rusanen-Kartano lauloi Laurettan O mio babbino caron Puccinin oopperasta Gianni Schicchi sekä Leonoran Pace, pace, mio Dio! -aarian Verdin Kohtalon voimasta.

Viimeiset numerot olivat Wie Todesahnung...O du, mein holder Abendstern, joka kuuluu Wolframille Wagnerin oopperassa Tannhäuser sekä Musettan ns. valssiaaria Quando me'n vo' Puccinin La bohèmesta. Ylimääräisenä kuultiin Lehárin Iloisen lesken duetto Lippen schweigen suomeksi laulettuna. Vait' on huulet sai solistimme pyörähtelemään valssin tahdissa.

Solistit onnistuivat erinomaisesti ja suoritukset olivat kansainvälistä tasoa. Molemmat lauloivat puhtaasti ja varmalla tekniikalla, mutta myös erinomaisesti tulkiten ja eläytyen. Martti Talvela -salin akustiikka on melko kova ja meluisa, mutta etenkään Johanna Rusanen-Kartanolla ei ollut mitään vaikeuksia läpäistä tarvittaessa orkesterin voimaa. Uskomaton äänitykki! Sopraanomme oli ehkä vaikuttavimmillaan dramaattisemmissa numeroissa, siis Amelian ja Leonoran parissa. Rusanen-Kartano elää nyt laulajana huippuvuosiaan ja olisi toivottavaa, että hän saisi myös Kansallisoopperasta ja Savonlinnan oopperajuhlilta entistä enemmän tasoaan vastaavia päärooleja. Hän onnistui aivan täydellisesti kaikissa numeroissaan tänä iltana!

Väliajan jälkeen kuultiin Sibeliuksen Sinfonia nro 2 D-duuri. Mahtavan oopperaosuuden jälkeen sinfonian tulkinnan olisi pitänyt olla erityisen onnistunut, jotta se olisi säväyttänyt. Nyt näin ei käynyt, vaikka ei esityksessä varsinaista vikaakaan ollut.