Rakkautta ja juonittelua jumalpiireissä

26.11.2019 Johann Adolph Hassen ooppera La Semele Theater an der Wienissä

La Semele, o sia La richiesta fatale on Johann Adolph Hassen varhaisimpia oopperoita. Se on lajityypiltään pienimuotoinen serenata, joka kantaesitettiin Napolissa 1726. Kapellimestari Claudio Osele löysi teoksen Wienin Musikvereinin (Die Gesellschaft der Musikfreunde in Wien) arkistosta ja työsti sen esityskuntoon Innsbruckiin (Innsbrucker Festwochen der Alten Musik) viime vuonna.

Oopperassa Jupiter rakastuu kauniiseen Semeleen, joka antautuu jumalaiseen suhteeseen. Jupiterin vaimolla Junolla on jotain miehensä syrjähyppyä vastaan ja hän suunnittelee juonen pelastaakseen avioliittonsa. Juno ilmestyy Semelelle tämän vanhan hoitajan Climenen hahmossa. Climene saa istutettua Semelen päähän ajatuksen, että Jupiterin pitäisi todistaa jumaluutensa ja näyttäytyä rakastajattarelleen oikeassa muodossaan, eikä tavanomaisessa nuoren miehen hahmossa. Semele saa lopulta Jupiterin taipumaan tahtoonsa, mutta ilmestys on ihmiselle kuolettava.

Theater an der Wienissä kuultiin La Semelen konserttiesitys. Musiikillisesti teos oli mukiinmenevä, mutta muutaman Hassen oopperan kokemuksellani olen sitä mieltä, että miehen myöhemmästä tuotannosta löytyy kyllä parempiakin teoksia. Pienen Le Musiche Nove -orkesterin soitto ei oikein saanut ilmaa siipiensä alle, vaikka Osele kuinka lietsoi ja pomppi korokkeellaan. Pienen jousiston soitto oli toisinaan jopa tasapaksua.

Solisteja oopperassa on vain kolme, mikä pitää kokonaisuuden selkeänä ja antaa riittävästi aikaa kaikkien seuraamiseen ja arvioimiseen. Arianna Vendittelli (Semele) lauloi herkän kauniisti, kuin rakkauden juovuttama nuori nainen ikään. Roberta Invernizzi (Giunone eli Juno) sai roolihahmoonsa oivallisesti luonnetta ja hänellä oli myös hyvin miellyttävä äänenväri. Vanha tuttu Sonia Prina (Giove eli Jupiter) ei ollut tänään aivan parhaimmassa lauluterässään, mutta eläytyi osaansa erinomaisesti.