Koko iltapäivä PianoEspoota

3.11.2019 Nuorten pianoakatemian konsertti Kansallisoopperassa Helsingissä

3.11.2019 Haydnin Divertimentot -konsertti Kansallisoopperassa Helsingissä

3.11.2019 Liedin hehkua – Camilla Nylund, sopraano & Marita Viitasalo, piano Kansallisooperassa Helsingissä

Vietin koko sunnuntai-iltapäivän Kansallisoopperan seinien sisällä nauttien PianoEspoo-festivaalin ohjelmatarjonnasta. Se alkoi päälämpiössä Nuorten pianoakatemian konsertilla, jossa esiintyivät pianotaiteilija Jeremy Denkin mestarikurssin osallistujat. Kuulimme sävellyksiä Chopinilta, Schubertilta, Ilmari Hannikaiselta, Joonas Pohjoselta, Clara Schumannilta, Mendelssohnilta, Prokofjevilta, Bartókilta ja Rahmaninovilta. Kaikki yhdeksän nuorta olivat taitavia, opinnoissaan jo edenneitä muusikoita, joita oli ilo kuunnella.

* * *

Toinen ilmaiskonsertti pidettiin niin ikään Kansallisoopperan päälämpiössä. Ohjelmassa oli kuusi Haydnin pianolle ja jousille kirjoittamaa divertimentoa. Sekä pianistit että jousisoittajat olivat Espoon musiikkiopiston, Musiikkiopisto Juvenalian ja Musikinstitutet Kungsvägenin oppilaita. Pianosolistien tehtävät oli jaettu niin, että jokainen lapsi soitti divertimentosta vain yhden osan; kaikkiaan solisteja oli 17. Pätevän jousiyhtyeen muodostivat kuusi viulistia ja kaksi sellistiä. Ihan mukavia olivat nämäkin esitykset, vaikka joidenkin pianistinalkujen soitto oli vielä kovin kaavamaista. Mutta kohtuutonta näin nuorilta soittajilta olisi enempää vaatiakaan.

* * *

Kolmanteen konserttiin siirryttiin salin puolelle, kun liedin hehkua tarjoilivat päänäyttämöllä sopraano Camilla Nylund ja pianisti Marita Viitasalo. Alkuun kuultiin Sibeliusta: Kaiutar, Soluppgång, Norden, Flickan kom ifrån sin älsklings möte ja Svarta rosor. Mykistävän kaunista! En varmasti koskaan kyllästy kuuntelemaan Nylundin täydellistä Kaiutarta, jonka alun kepeät pastoraaliset tunnelmat muuttuvat kiehtovasti, tai utuisen puhuttelevaa, viettelevän alakuloista Nordenia.

Ennen konserttia puhisin hieman kyllästymistäni Wagnerin Wesendonck-Lieder-sarjaan. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että tämän duon esitys on niin taitava, valloittava ja uudistavakin, että laulut kuulostivat raikkailta ja antoisilta. Se, että sarjan on tullut kuunnelleeksi viime aikoina (liian) usein, menetti kokonaan merkityksensä. Nylundin kokemus Wagnerin musiikin parissa toi pariin lauluun hienon oopperamaisia sävyjä.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Debussyn kuusiosainen laulusarja Ariettes oubliées. Hyvin maittoi tämäkin laji, mutta en ollut yhtä lääpälläni kuin konsertin alun kappaleisiin. Nylund vaikuttaa olevan vahvimmillaan germaanisen liedin parissa; sitä saatiinkin loppuun kelpo annos Richard Straussilta: Heimliche Aufforderung, Mein Auge, Die Georgine, Morgen ja Cäcilie. Viitasalon hehkuva pianismi täydensi sävykylläistä laulua.

Ylimääräisiä saatiin oikein kaksi: William Waltonin Old Sir Faulk vei svengaavuudessaan aivan erilaisiin tunnelmiin, mutta Armas Järnefeltin Toivoni palautti konsertin päätteeksi takaisin perinteisemmälle ladulle.