Egyptiläinen Helena Milanossa

20.11.2019 Richard Straussin ooppera Die ägyptische Helena Teatro alla Scalassa Milanossa

Die ägyptische Helena eli Egyptiläinen Helena kuuluu Richard Straussin oopperatuotannon keskivaiheen teoksiin. Se sävellettiin 1923–27 ja kantaesitettiin Dresdenissä 1928. Strauss paranteli oopperastaan toisen version, joka esitettiin ensimmäistä kertaa Salzburgissa 1933. Milanon La Scalassa teos nähtiin tämän tuotannon myötä vasta ensimmäistä kertaa.

Strauss ottaa tuotannossaan Egyptiläisellä Helenalla jonkinlaisen askeleen taaksepäin, sillä nyt palataan aiheen osalta antiikin mytologiaan. Teoksesta piti kai alun perin tulla operetti, mikä asettaa aihevalinnan vielä oudompaan valoon. Hugo von Hofmannsthalin libretto on toki laatutavaraa, mutta vaikea sitä on operettiin sopivaksi mieltää. Ooppera ei ole Straussin suosituimpia ja itsekin olen tutustunut siihen vain kerran konserttiversiona Oper Frankfurtissa.

Oli joka tapauksessa oikein mukava nähdä vihdoinkin tämä ooppera näyttämöllä. Sven-Eric Bechtolfin ohjaus teki minuun kaksijakoisen vaikutuksen: toisaalta siinä oli tylsiä staattisia jaksoja, mutta toisaalta myös tavattoman hienoja, psykologisesti tarkkanäköisiä kohtauksia. Julian Crouchin lavastus oli jännittävä: Ensimmäisessä näytöksessä lavan täytti vanhanaikainen puukuorinen radio, jonka etuseinä aukesi ovina. Toisessa näytöksessä lavasteina oli kokoelma suuria radioputkia. En kyennyt selvittämään itselleni, että miksi. Mark Bouman oli suunnitellut fantastiset puvut.

Esityksen johti kapellimestari Franz Welser-Möst, joka kyllä sai La Scalan orkesterin taipumaan hehkuvaan ja värikylläiseen Strauss-tulkintaan. Solisteina lauloivat mm. Ricarda Merbeth (Helena), Andreas Schager (Menelaos), Caterina Maria Sala (Hermione, edellisten tytär), Eva Mei (Aithra), Thomas Hampson (Altair) ja Attilio Glaser (Da-Ud, Altairin poika). Kaikki tekivät pätevät suoritukset, mutta Merbethin häiritsevästä vibratosta en pitänyt. Kokonaisuutena oikein hyvä tuotanto, mutta germaaninen ooppera ei taida olla milanolaisten mieleen, sillä tälläkin kerralla aplodit olivat kovin laimeat...