Zug nach Münster

13.2.2020 Philip Glassin ooppera The Fall of the House of Usher (saks. Der Untergang des Hauses Usher) Theater Münsterissä

Pakko oli laittaa tälle julkaisulle yllä oleva otsikko, vaikka se ei liity aiheeseen eli näkemääni Philip Glassin oopperaan millään tavalla. Se on kuitenkin mukanokkela viittaus Elsan morsiuskulkueeseen (Zug zum Münster) Wagnerin Lohengrinista. Kappale juolahti mieleeni ja hyräilin sitä lähestyessäni junalla Münsterin kaupunkia (Zug nach Münster). Kaupungin nimi muuten tulee latinan sanasta monasterium ja das Münster tarkoittaa saksan kielessä (alkujaan) luostarikirkkoa, sittemmin tuomiokirkkoa tai vastaavaa (kuten em. Elsan tapauksessa).

No, vihdoin itse asiaan: Glassin The Fall of the House of Usher -kamariooppera on sävelletty 1987 ja kantaesityksensä se sai Yhdysvalloissa seuraavana vuonna. Suomessa teoksen on tuottanut ainakin Suomalainen kamariooppera vuonna 2009. Teksti pohjautuu tietenkin Edgar Allan Poen tuttuun novelliin, mutta libretisti Arthur Yorick on käsitellyt sitä kohtalaisen vapaasti. Tämäkin ooppera oli pitänyt kääntää saksalaisyleisöä varten heidän kielelleen, enkä osaa sanoa kuinka uskollinen Saskia M. Wesnigk on ollut alkuperäistekstille. Mutta ihmeen hyvin saksan kieli istui kokonaisuuteen ja tarinan luonteeseen...

Sebastian Ritschelin ohjaus oli selkeä ja lähes minimalistinen, Glassin sävelkieleen erinomaisesti sopien. Ohjaaja oli suunnitellut myös lavasteet ja komeat puvut. Näyttämökuvaa hallitsi suuri kasvoveistos, joka esitti Sir Roderickin lapsena kuollutta sisarta Madelinea. Sen tyhjiin silmäkuoppiin ilmestyivät toisinaan hurjat tuijottavat silmät. Karmivaa! Pyörivä lava paljasti veistoksen takana olevan huoneen, jossa Tohtori suoritti vähintään yhtä karmivia leikkauksiaan. Ohjaaja käytti loistavan monipuolisesti naisnäyttelijöiden joukkoa, joka oli nimetty "Uhreiksi". Lisäksi lavalla nähtiin kolme lasta nuorten Williamin, Roderickin ja Madelinen osissa.

Glassin musiikki oli hänelle ominaista, tutunkuuloista, usein jankkaavaa, mutta karuudessaan tavattoman ilmaisuvoimaista. Kapellimestari Stefan Veselka johti nautittavan puolitoistatuntisen. Pienen orkesterin (12 muusikkoa) soitto, samoin kuin puhe- ja lauluosuudet, vahvistettiin sähköisesti – mikä sopi loistavasti tähän kokonaisuuteen. Solisteiksi oli löydetty erinomaisia ääniä: Filippo Bettoschi (William), Youn-Seong Shim (Roderick) ja Marielle Murphy (Madelinen ääni). Pienemmissä osissa vakuuttivat Pascal Herington (Lääkäri) ja Christoph Stegemann (Palvelija).