Avutonta operettiräpellystä

15.2.2020 Johann Strauβ nuoremman operetti Der Zigeunerbaron Papageno Musiktheaterissa Frankfurtissa

Tälle illalle oli vuorossa kepeämpää ohjelmaa, kun suuntasin Frankfurtin Palmengartenissa sijaitsevaan Papageno-musiikkiteatteriin katsomaan Mustalaisparonia.

Johann Strauβ II (1825–1899) sävelsi vajaat 20 operettia (joista kolme jäi keskeneräisiksi). Tunnetuipia ovat Die Fledermaus (Lepakko), Eine Nacht in Venedig (Yö Venetsiassa), Der Zigeunerbaron (Mustalaisparoni) sekä kokoelmasovitus Wiener Blut (Wieniläisverta).

Ilta oli suureksi yllätyksekseni suuri pettymys – jopa niin, että tästä esityksestä on vaikea löytää mitään positiivista sanottavaa. Oli kuin näyttämölle olisi viritetty muutaman killingin budjetilla toteutettu harrastelijaryhmän esitys, eikä ammattilaisproduktio. June Card (s. 1937) on hyvän sopraanouransa päätyttyä jatkanut ohjaajana, mutta ainakaan tämä tuotos ei vakuuttanut. Ohjaus oli B-luokan kesäteatteritasoa – niin kliseinen, kaavamainen, tekohauska ja yleisöä aliarvioiva. Annette Finzen lavastus oli melkein säälittävä ja puvustuskin kuin jostain halpahenkisestä lastenteatterista. Parille henkilölle oli tehty aivan onnettoman kehnot maskit, jotka toivat mieleen Suomi-Filmin surkeimmat rimanalitukset. Näyttämöllä nähtiin niin huono kokonaisuus, etteivät verbaaliset kykyni riitä keksimään riittävän ilkeitä herjoja!

Musiikillisestikaan esityksestä ei jäänyt käteen oikein mitään. Irina Fundiler johti pianonsa äärestä pientä orkesteria, mutta balansointi ja sähköinen vahvistus olivat aivan pielessä, eikä esimerkiksi sello kuulunut katsomoon juuri lainkaan. Laulajilla ei ollut näköyhteyttä salin kulmaan sijoitettuun orkesteriin, mikä johti jatkuviin ongelmiin mm. sisääntuloissa ja tempoissa.

Solisteina esiintyivät seuraavat henkilöt: Timon Führ (Graf Peter Homonay), Sven Marko Schmidt (Conte Carnero), Erich P. Bro-Larsen (Sándor Barinkay), Hans-Dieter Maienschein (Kálmán Zsupán), Sujin Yang (Arsena), Renate Maienschein (Mirabella), Kei Higashiura (Ottokar), Cornelia Haslbauer (Czipra) ja Fabienne Grüning (Saffi). Heistä osalla oli ongelmia ihan perustekniikassa ja äänialan ulottuvuuksissa, mikä johti tietenkin heikkoihin suorituksiin. Parempaa yleistasoa kuulee vaikkapa Sibelius-Akatemian opiskelijatuotannoissa! Lisäksi mukana oli pari–kolme uransa ehtoopuolella olevaa laulajaa, joiden äänet eivät enää olleet roolin edellyttämässä kunnossa. Ainoastaan Sujin Yangia voi kiittää kevyesti, hän vastasi illan parhaista lauluosuuksista.