Kokoelma keskinkertaisuuksia

12.2.2020 Johann Christian Bachin ooppera Zanaida Staatstheater Mainzissa

Mainzin mahtavan, yli tuhatvuotiaan tuomiokirkon vieressä sijaitsee Staatstheater, jossa vierailin nyt kolmatta kertaa. Aiemmin täällä näkemäni teokset ovat menneet päänäyttämöllä, mutta nyt pääsin seuraamaan pienellä näyttämöllä (Kleines Haus) esitettävää oopperaa. Kyseessä oli kauden viimeinen näytös Johann Christian Bachin Zanaidasta; luonnollisesti loppuunmyytynä.

J. Chr. Bach oli kuuluisan isänsä 18. lapsi ja poikasarjan nuorin. Viimeiset 20 vuottaan hän eli Lontoossa, mistä lisänimi "Lontoon-Bach". Johann Christianin laajasta oopperatuotannosta olen kuullut aiemmin vain yhden teoksen, Amadis de Gaulen (1779). Tämä Zanaida on selvästi varhaisempi teos; kantaesitys oli Lontoossa 1763.

Zanaidan partituurin luultiin pitkään olevan lopullisesti kadonnut, kunnes säveltäjän omakätisesti kirjoittama kappale löydettiin vuonna 2010. Sen jälkeen oopperaa on esitetty joitakin kertoja, mutta yleensä konserttiversiona. Nyt Mainzissa nähty tuotanto on tiettävästi kolmas näyttämöllinen toteutus oopperasta ikinä, siis kantaesitysvuosi mukaan luettuna.

Odotukseni olivat korkealla, mutta jouduin jossain määrin pettymään. Kokonaisuutta leimasi keskinkertaisuus, joka ulottui lähes kaikille osa-alueille. Max Hoppin modernia ja "antiikkia" yhdistellyt ohjaus ei puhutellut minua, vaikka myönnän siinä olleen arvokkaita elementtejä. Esimerkiksi kohtaus, jossa nunnien kaapuja muistuttaviin valkoisiin asuihin puetut naiskuorolaiset lauloivat Hildegard von Bingenin Ave generosan, oli oikein vaikuttava. Tämä numero oli siis ohjaajan lisäystä. Madis Nurms oli suunnitellut lavastuksen ja puvustuksen, ja jälkimmäinen tarjosi sentään mielikuvituksellisuudessaan jotain keskilinjasta poikkeavaa.

Doris Decker oli kirjoittanut alun perin italiankielisen libreton uudelleen saksaksi. Kaipa se oli ihan laadukasta työtä, mutta itse en ymmärrä tarvetta mennä sorkkimaan teoksia tällä tavalla. Monesta aiemmasta produktiosta tuttu Adam Benzwi oli illan kapellimestari, mutta jotenkin jähmeää ja ilotonta oli hänen koneensa lento tänään. Eikä tämä ooppera ollut mielestäni musiikillisesti lainkaan samaa tasoa kuin edellä mainittu Amadis de Gaule. Benzwille ei ollut saatu mistään fortepianoa, joten hän joutui säestämään pienikokoisella flyygelillä, joka kuulosti tietenkin aivan väärältä.

Solistit olivat kaikki hyvää "maakuntatasoa", joten yhtään valopilkkua ei sieltäkään noussut vallitsevan keskinkertaisuuden ylle. Zanaida oli Alexandra Samouilidou, Tamasse oli Zvi Emanuel-Marial ja Nustafa oli Brett Carter. Muissa rooleissa lauloivat Hege Gustava Tjønn (Roselane), Dorin Rahardja (Osira), Philipp Mathmann (Cisseo) ja David Bennett (Gianguir). Teokseen alun perin kuuluneet Silveran ja Aglatidan sopraano-osat oli siivottu pois.