Händelin sankarit Kyproksella

16.2.2020 Georg Friedrich Händelin ooppera Tolomeo, re d'Egitto Badisches Staatstheaterissa Karlsruhessa

Viime vuonna en Karlsruhen kansainvälisellä Händel-festivaalilla käynytkään, kun ohjelmassa ei ollut yhtään minulle uutta oopperaa. Mutta onneksi tänä vuonna on parempi tilanne, kun Badisches Staatstheaterissa esitetään uutena tuotantona Tolomeo, re d'Egitto (Ptolemaios, Egyptin kuningas) -oopperaa.

Tolomeo kantaesitettiin Lontoossa 1728 ja se sai repriisikierrokset 1730 ja 1733 – mikä oli tuohon aikaan epätavallista. Nyt oopperan nähtyäni ymmärrän hyvin sen suosion. Tapahtumat alkavat (noin) vuodesta 107 eaa., jolloin Kleopatra III Euergetis syrjäytti vallasta poikansa Ptolemaios IX Soter II:n. Ex-faarao pakeni Kyprokselle, jossa oopperakin tapahtuu. Ptolemaioksen lisäksi henkilöitä on vain neljä: hänen siskonsa ja vaimonsa Seleuce (Kleopatra Selene I), veljensä Alessandro (hallitsijana Ptolemaios X Aleksandros I), Kyproksen kuningas Araspe ja tämän sisko Elisa.

Juonella ei oikeastaan ole yhtymäkohtia todellisuuteen, vaan fiktiopohjalla edetään. Niitä tuttuja, lähes aina barokkioopperoissa toistuvia teemoja tässäkin pyöritellään: rakkautta (varsinkin menetettyä sellaista), kostoa, uskollisuutta jne. Valehenkilöllisyyksiä, valemyrkyttämisiä ja vaikka mitä juonenkäänteitä saadaan roppakaupalla. Mutta tietenkin paha saa palkkansa ja loppu on onnellinen...

Benjamin Lazarin ohjaus ja Adeline Caronin näyttämökuva olivat hyvin pelkistettyjä. Oopperan alussa tehtiin kekseliäästi merenrannan aallokko kangasta heiluttamalla; muutoin lavastuksena oli lähinnä joitakin huonekaluja. Meduusavalaisimet olivat hieno yksityiskohta! Taustaseinän ikkunoista näkyi kaunis merimaisema, joka vaihteli mm. tapahtumien vuorokaudenajan mukaan. Solisteille ei ollut keksitty mitään ylimääräistä puuhaa, vaan he seisoivat tahoillaan joutilaina suuren osan esityksestä. Yleensä en ole tällaisen toteutuksen ylimpiä ystäviä, mutta nyt kokonaisuus oli ihan miellyttävä. Moderni puvustus oli Alain Blanchotin.

Musiikillisesti esitys oli loistava. Ehkä vain kerran aiemmin olen näillä festivaaleilla nähnyt yleisön villiintyvän yhtä voimakkaisiin suosionosoituksiin. Mutta huutomyrskyyn oli aihettakin: Deutsche Händel-Solisten oli Federico Maria Sardellin johdolla pätevä orkesteri, vaikka aluksi kapellimestarin varovaisuus hieman arveluttikin. Solistien taso oli hämmästyttävän korkea; koko roolituksessa oli onnistuttu mainiosti. Tolomeo oli puolalainen kontratenori Jakub Jósef Orliński, Seleuce oli brittisopraano Louise Kemény ja Alessandrona esiintyi toinen kontratenori, kiinalainen Meili Li. Araspena lauloi australialainen baritoni Morgan Pearse ja Elisa oli ranskalainen mezzosopraano Eléonore Pancrazi.