Hulmuavaa Straussia

8.2.2020 Richard Straussin ooppera Ariadne auf Naxos Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisooppera on mainostanut uutta Strauss-yhteistuotantoaan lauseella Luulitko nähneesi kaikki oopperat? Mitä ihmettä!? Minusta kysymys antaa ymmärtää, että kyseessä olisi oopperaharvinaisuus, ja sellainen Ariadne auf Naxos ei todellakaan ole. Vaikka kävisi katsomassa oopperoita vain Suomessa, niin meilläkin on ollut useita tilaisuuksia tämän kappaleen näkemiseen; vaikkapa Opera BOXin tuotantona 2016. Kansallisoopperassa teos on pyörinyt viimeksi vuonna 1986. Kyllä aika moni tuolloin elänyt oopperan ystävä hengittää edelleen, joten once in a lifetime -kokemuksesta ei todellakaan ole kyse.

Ariadne auf Naxos on merkillinen teos, joka yhdistää vakavaa ja koomista oopperaa. Olen nähnyt sen muutaman kerran, mutta kokonaisuus ei ole oikein vieläkään jäsentynyt päässäni. Onko teos lintu vai kala? Teoksessahan on oopperaa oopperassa ja mielenkiintoinen yhteys prologin ja varsinaisen oopperan välillä. Katie Mitchellin detaljoitu ohjaus sai ensi-iltansa Aix-en-Provencen oopperafestivaalilla vuonna 2018 ja kiertää nyt yhteistuotantotaloja. Hänen nerokas työnsä ei lainkaan helpottanut katsojan pohdintaa ja tehtävää. Yksityiskohtia ja tapahtumia oli näyttämöllä niin paljon, että kaiken seuraaminen oli lähes mahdotonta. Erikoista oli sekin, että melkein kaikki solistit olivat esillä ja puuhailivat lavalla jotain lähes koko teoksen ajan. Helsingin uusintaohjauksesta ja koreografian harjoittamisesta ovat vastanneet Heather Fairbairn ja Lily McLeish.

Oman esiinnostonsa ansaitsee libretisti Hugo von Hofmannsthalin teksti, joka on oikein nokkela ja hauska – jos siitä vaan olisi ehtinyt nauttia täysipainoisesti kaiken tulvan keskellä. Ja sitten on tietysti musiikki, joka Hannu Linnun erinomaisen luonnehdinnan mukaan hulmuaa. Orkesteri on tässä teoksessa Straussille epätavallisen pieni, mutta osaavan kapellimestarin käsissä sävellys soi silti rikkaana ja hehkuvana. Upeaa työtä orkesterilta ja Linnulta! Kaikki solistit onnistuivat hyvin ja esiintyivät pätevästi. Nostan nyt esiin upeaäänisen ja linjakkaasti laulaneen Miina-Liisa Värelän (Primadonna, Ariadne), varman ja karismaattisen Jenny Carlstedtin (Säveltäjä) sekä äänensä parhaita ominaisuuksia tarjonneen Mika Pohjosen (Tenori, Bacchus). Niin, ja vielä on mainittava pirteä uusi tuttavuus, kreikkalaissopraano Danae Kontora, joka oli hurmaava Zerbinetta.

* * *

P.s. Eilisiltana olin Espoon kaupunginteatterin Voi Luoja! -ennakkonäytöksessä. Ei tästä sen enempää, kun näytelmät eivät varsinaisesti kuulu blogini aihepiiriin, mutta suosittelen kuitenkin teosta lämpimästi! Sanna-Kaisa Palo ja Martti Suosalo tekevät hykerryttävät roolityöt. Lähes kaikki kevätkauden esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta syyskauden liput marras–joulukuulle ovat jo myynnissä. Tuotanto nähdään syyspuolella myös Tampereen Työväen Teatterissa.