Kyllösen upea uutuus

5.2.2020 Timo-Juhani Kyllösen oratorio-ooppera Unohdetut sankarit Turun tuomiokirkossa

Katedraali soi! -kirkkomusiikkiviikko on järjestetty vuodesta 1997 lähtien Turun tuomiokirkon omana kirkkomusiikkifestivaalina. Kanttori Jukka Pietilä on luotsannut perustamaansa tapahtumaa ansiokkaasti ja kantaesityksiä tai Suomen ensiesityksiä on kuultu vuosien mittaan runsaasti.

Kantaesitysten lista sai jatkoa tänä vuonna, kun tuomiokirkossa esitettiin konserttiversiona Timo-Juhani Kyllösen säveltämä oopperauutuus Unohdetut sankarit. Alkujaan espanjankielinen libretto on tuotteliaan Maritza Núñezin. Teksti oli käännetty niin, että laulukielinä olivat ruotsi, suomi ja venäjä. Libretisti on yrittänyt linkittää tapahtumia nykyiseen kansainväliseen tilanteeseen, mutta tämä jää kovin heikoksi. Enkä oikein ymmärtänyt oopperan epilogin viimeisiä säkeitä, jotka olivat mielestäni aivan väärässä seurassa.

Säveltäjä on itse kirjannut Unohdettujen sankarien lajityypiksi oratorio-oopperan, mutta tämän syy ei kirkastunut minulle. Teoksen alaotsikko Kohtauksia diplomaattisen lähetystön matkasta valottaa hieman, mistä oopperassa on kyse. Vuonna 1569 Ruotsin kuninkaaksi kruunattu Juhana III nimitti piispa Paavali Juustenin (joka on muuten haudattu Turun tuomiokirkkoon) Venäjän lähetystön johtoon. Delegaation tehtävänä oli neuvotella Venäjän kanssa rauhanehdoista, mutta miehet päätyivät tsaari Iivana IV:n (sen Julman) vangiksi Moskovaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.

Lopulta vain puolet valtuuskunnan jäsenistä palasi kotimaahansa 1572; mm. rutto oli harventanut rivejä. Juusten oli palanneiden joukossa ja Juhana palkitsi hänet aateloimalla. Oopperassa keskeisessä roolissa on myös Katarina Jagellonica, joka pohtii asemaansa miesten maailmassa. Iivana oli havitellut Katarinaa puolisokseen, ja Eerik XIV meni jo tämän lupaamaankin Juhanan vankeusaikana. Vaan niin jäi tsaari nuolemaan näppejään...

Kantaesityksessä soitti lähes 30 muusikon Kamariorkesteri Dux. Sävellys oli aivan erinomainen ja orkesteri teki sille oikeutta Ilari Lehtisen johdolla. Kyllönen on käyttänyt mm. Piae Cantiones -viittauksia – ei siis suoria lainoja, vaan enemmänkin "samassa hengessä" kirjoitettuja melodioita. Myös vanhan slaavilaisen musiikin tunnelmia oli kuultavissa usein. Tuomiokirkon upea jälkikaiku toi musiikkiin oman kiehtovan lisänsä. Oopperan kuorona oli Chorus Cathedralis Aboensis, jonka miesäänet jäivät useamman kerran jalkoihin ja olisivat kaivanneet lisävoimia.

Katarina Jagellonicana lauloi luotettavasti Essi Luttinen. Paavali Juustenin osa oli kirjoitettu sen verran korkeaksi, ettei Erik Rousin ääni päässyt useinkaan lepäämään mukavuusalueellaan, vaan kuulosti ajoittain ikävän puristeiselta. Iivana Julmana piti olla Janne Sundqvist, mutta hän oli sairastunut ja tilalle oli saatu osaava Niklas Spångberg. Aapo Korhonen lauloi pienemmät tenoriosat Novgorodin arkkipiispa Pimeninä sekä kuningas Juhana III:na. Pia Pajalan roolihahmona oli Dorotea, joka mainittiin esittelylappusessa Katarinan kamarineidoksi, mutta käsiohjelmassa hovinarriksi. Ehkä hän oli molempia?