Kekseliäästi Beethovenin jäljillä

20.2.2020 Looking 4 Ludwig -esitys Theater an der Wienissä

Theater an der Wienillä on tänä keväänä oma Beethoven-Fest säveltäjän 250-vuotisjuhlan kunniaksi. Ja täytyykin olla, sillä liittyyhän Beethoven talon historiaan kiinteästi! Mestari jopa asui rakennuksessa 1800-luvun alussa lyhyen aikaa, kun Emanuel Schikaneder värväsi hänet uutukaiseen teatteriinsa säveltämään omaa Vestas Feuer -librettoaan. Eipä syntynyt sitä oopperaa, mutta syntyi Leonore eli Fidelio, joka kantaesitettiin Theater an der Wienissä 1805. Beethoven järjesti teatterissa vuosina 1803–1808 kuuluisia Akademie-konserttejaan, joissa yleisö kuuli ensimmäistä kertaa useita hänen merkittäviä sävellyksiään.

Ostin oikeastaan sian säkissä, kun tämän Looking 4 Ludwig -esityksen liput tulivat myyntiin. Theater an der Wienin nettisivuilla kerrottiin tapahtumasta hyvin niukasti, eikä sen luonne selvinnyt minulle ennakkoon. Teatterilla huomasin, etten ollut ainoa, vaan esityksen sisältöä oli tarkoituksella pidetty pimennossa. Jännittävää odotusta – mitähän olisi luvassa? Esityskertoja on vain seitsemän ja ne kaikki myytiin loppuun hyvissä ajoin. Tähän ensi-iltaan meitä oli tulossa vajaat 40 henkilöä.

Emme päässeetkään sisään normaalisti fasadipuolelta, vaan esityksen alkaessa meidät kävelytettiin ulkokautta Millöckergassen puolelle. Astuimme Der Vogelfänger bin ich ja -melodian soidessa Papageno-portista rakennuksen takaosaan, joka on säilynyt lähempänä 1800-luvun asuaan. Hetkeä myöhemmin löysimme itsemme orkesterimontusta, jossa esitys alkoi ensimmäisellä musiikkinumerolla. Kuulimme Fidelio-alkusoitosta (1814) aikalaissovituksen jousikvartetille. Oli hieno kokemus istua lähellä soittajia ikään kuin "taikapiirissä".

Pian paikalle ilmestyi isäntämme: teatterimies ja impressaari, näyttelijä, laulaja ja säveltäjä, Theater an der Wienin rakennuttaja, laajan tuotannon libretisti ja näytelmäkirjailija, Mozartin ja Beethovenin ystävä, Taikahuilun libretisti ja ensimmäinen Papageno (ja ties vaikka mitä muuta), the-one-and-only Emanuel Schikaneder! Esityksen idea selvisi pian: Schikaneder kierrätti meitä teatterissaan, kertoi Beethovenista ja paljon muustakin, ja aina sopivissa paikoissa kuulimme musiikkia. Näimme vanhan sokkeloisen talon jännittäviä loukkoja Fidelio-lämpiöstä "Helvettiin" ja harjoitushuoneista hallintotiloihin. Kävimme myös näyttämön alla, jossa kuultiin loistoesitys Fidelion ja Roccon duetosta Nur hurtig fort, nur frisch gegraben. Kierroksemme päättyi näyttämölle, jossa pääsin käynnistämään kansainvälisen kapellimestariurani Kohtalonsinfonian merkeissä! Jään odottamaan vierailukutsua...

Esityksen käsikirjoitus (Christoph Wagner-Trenkwitz & Ksenija Zadravec) oli erinomainen kaikkine yllätyksineen ja Georg Wacks oli suorastaan loistava Schikaneder. Volksoper Wienin taiteilijakuntaan kuuluva Wacks esitti pitkin matkaa palkintokysymyksiä ja ensimmäisenä oikein vastannut sai aina Mozartkuulan. Musiikista vastasivat paikallisen taideyliopisto mdw:n (Universität für Musik und darstellende Kunst Wien) opiskelijat. Heidän esityksensä olivat poikkeuksetta täysin ammattilaistasoisia. Aivan erityisesti haluan kehua ja kiittää sopraano Anita Rosatia ja bassobaritoni Petro-Pavlo Tkalenkoa heidän duetostaan. Se oli värisyttävä kokemus, kun laulajat olivat parin metrin päässä ja esittivät numeronsa oikeasti puvustettuina ja näytellen.