Humperdinckin toinen satuooppera

22.12.2019 Engelbert Humperdinckin ooppera Königskinder Oper Grazissa

Vuonna 1893 kantaesitetty Engelbert Humperdinckin Hänsel und Gretel (suom. Hannu ja Kerttu) oli välitön menestys ja edelleenkin se teos, josta säveltäjä ensisijaisesti tunnetaan. Humperdinck sävelsi joukon näyttämöteoksia, mutta useimpia niistä ei nykyisin esitetä lainkaan. Königskinder-oopperasta on sentään tehty harvakseltaan uusia tuotantoja. Teos sai alkunsa heti Hannun ja Kertun jälkeen melodraama-versiona, sillä pohjana olleen näytelmän kirjoittaja ei suostunut oopperan tekemiseen. Näyttämölle melodraama pääsi Münchenissä 1897 ja vasta kymmentä vuotta myöhemmin heltisi lupa oopperan säveltämiseen. Sen kantaesityksen nappasi itselleen The Metropolitan Opera New Yorkista; suuri päivä oli 28.12.1910.

Königskinder on satuooppera, joka ei ole sisällöltään kepeä, saatika hauska – enemmänkin siis aikuisten satu. Ooppera päättyy traagisesti "Kuninkaanpojan" (Der Königssohn) ja "Hanhitytön" (Die Gänsemagd) kuolemaan. Pitkitetty loppukohtaus on ainoa asia, mistä annan teokselle pienen miinuksen. Grazissa nähty produktio oli pelkistetty, voisi melkein sanoa minimalistinen. Frank Hilbrichin ohjaus korosti oopperan realistisia puolia ja lisäsi kertomuksen riipaisevuutta. Volker Thiele jatkoi lavastuksessaan samaa niukkaa linjaa: ensimmäisessä näytöksessä oli taustana syksyinen metsäkuva ja lavalla värikkäitä lehtiä, toisessa näytöksessä riittivät pöydät ja tuolit ja lopuksi valkoinen talvinen tyhjyys...

Musiikillisesti ooppera oli täyttä timanttia – pidin sävellyksestä paljon enemmän kuin Hannusta ja Kertusta. Marius Burkertin johtama orkesteri tarjosi musiikin loistavasti, värikkäänä ja tunteita pursuavana. Solisteilta kuultiin oikein hyviä suorituksia; mainittakoon heistä Maximilian Schmitt (Der Königssohn), Sieglinde Feldhofer (Die Gänsemagd; sairastuneen Polina Pastirchakin tilalla), Markus Butter (Der Spielmann), Christina Baader (Die Hexe) ja Wilfried Zelinka (Der Holzhacker).