Erikoisesti modernisoitu Giustino

18.12.2019 Georg Friedrich Händelin ooppera Giustino Theater an der Wien in der Kammeroperissa

Wieniin saavuttuani kävin katsomassa Theater an der Wienin "sivunäyttämöllä" eli Kammeroperissa Giustinon. Viimeksi vierailin talossa vajaat kaksi vuotta sitten, ja silloinkin syynä oli Händelin ooppera (Oreste, ks. https://oopperaa.blogspot.com/2017/03/handelin-monipuolinen-pastissi-31.html).

Händelin Giustino näki ensi kertaa päivänvalon eli yleisön Lontoossa 1737. Kuten lähes kaikkien barokkioopperoiden, tuli tämänkin teoksen kohtaloksi painua unohduksiin yli 200 vuoden ajaksi. Ns. modernin ajan ensiesitys oli Englannissa 1963, ja sen jälkeen oopperaa on esitetty harvakseltaan.

Händelin käyttämä libretto pohjautuu vuodelta 1711 olevaan Pietro Pariatin librettoon, jossa puolestaan oli ajan tapaan hyödynnetty vielä vanhempaa, 1680-luvun tuotosta. Pariatihan oli Metastasion edeltäjä hovirunoilijana Wienissä ja hänen Giustinonsa pohjalta oopperan olivat säveltäneet ennen Händeliä jo Tomaso Albinoni ja Antonio Vivaldi.

Vallasta ja rakkaudesta tässäkin kappaleessa on kyse, ehkä painopisteen ollessa ensin mainitussa. Ooppera sijoittuu 500-luvun alun Konstantinopoliin, mutta ohjaaja James Darrah oli siirtänyt kertomuksen Kaliforniaan, Mojaven aavikon reunamilla sijaitsevaan motelliin ja noin vuoteen 1970. Libreton tapahtumille ei tietenkään oltu aivan uskollisia, mutta ohjaaja oli keksinyt näyttämölle aika hyvää kuvitusta tai vastineita 50 vuoden takaiseen maailmaan sopien. Lavastuksena olleet motellihuoneet olivat melko ankeita, eikä puvustuksellakaan liikoja pröystäilty. Nämä oli suunnitellut Adam Rigg.

Händel on kirjoittanut Giustinoon lähes jokaisen päätehtävän solistille poikkeuksellisen pitkiä yhtenäisiä lauluosuuksia da capo -aarioineen. Nuorille laulajille annettiin tilaa näissä vaativissa suorituksissa, ja pääsääntöisesti he olivat maratonnumeronsa ajan näyttämöllä yksin. Markellos Chryssicos johti Bach Consort Wien -orkesteria hyvällä otteella ja energialla. Lopputulosta kelpasi kuunnella, vaikka uransa alussa olevien laulajien kyvyt ja tulkinnat eivät ihan aina loksahtaneetkaan täydellisesti paikalleen.

Giustinon (alkuperäisessä libretossa maanviljelijä) roolissa oli erinomainen Meili Li. Keisari Anastasio oli Rafał Tomkiewicz (jonka teennäisestä kasvojenvääntelystä en pitänyt) ja leskikeisarinna, sittemmin Anastasion vaimoksi päätynyt Arianna oli Jenna Siladie. Anastasion siskon Leocastan roolin teki tomerasti Tatiana Kuryatnikova. Muissa tehtävissä olivat Johannes Bamberger (Vitaliano), Kristján Jóhannesson (Amanzio), Dumitru Mădăraşăn (Polidarte) ja Ilona Revolskaya (Fortuna).