HKO piti mielenkiinnon yllä

13.12.2019 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Gemma New, sol. Antoine Tamestit, alttoviulu Musiikkitalossa Helsingissä

HKO:n johtajana debytoi uusiseelantilainen, nykyisin paljolti Pohjois-Amerikassa työskentelevä Gemma New (s. 1986). Jo konsertin avausnumeron, Rossinin Semiramide-oopperan alkusoiton, käsittely vakuutti ja osoitti Newn olevan mielenkiintoinen, seuraamisen arvoinen kyky. Alkusoitto on kestoltaan peräti yksitoista minuuttia, mutta sen iloisen energinen musiikki on jotenkin eri paria oopperan traagisten tapahtumien kanssa.

Myös ohjelman toinen kappale oli valittu kantaohjelmiston ulkopuolelta, ja se oli minulle uusi tuttavuus: Luciano Berion Voci vuodelta 1984. Teos on kirjoitettu alttoviululle ja kahdelle soitinryhmälle, joista toinen oli sijoitettu lavan keskelle kapellimestarin eteen ja toinen puolikaareksi lavan ulkokehälle. Solistina soitti Antoine Tamestit, joka kuuluu instrumenttinsa kansainvälisiin kärkinimiin. Hänen soittimensa on tiettävästi ensimmäinen Antonio Stradivarin rakentama alttoviulu vuodelta 1672. Berion sävellykselle antama alaotsikko on Folk Songs II, mikä viittaa hänen aiempaan teokseensa sekä sisilialaisiin kansanlauluihin. Jännittävässä teoksessa alttoviulu toimii ikään kuin laulajana.

Konsertin päätti Prokofjevin Sinfonia nro 5 B-duuri, joka on säveltäjänsä sinfonioista esitetyin. Prokofjev itse luonnehti teosta ylistyslauluksi vapaalle ja iloiselle ihmiselle, mutta on vaikea tietää mitä hän täsmälleen ottaen tarkoitti ja oliko mukana sarkasmia – Stalinin Neuvostoliitossa kun elettiin. Musiikki on joka tapauksessa melodista ja yllättävän valoisaa, mutta itse olen yleensä pitänyt kappaletta tylsähkönä. Tässä HKO:n konsertissa orkesterin hieno sointi ja Gemma Newn elegantti johtaminen eivät vieneet moisiin tunnelmiin, vaikka paikoin tempo oli mielestäni turhan verkkainen.