Loppu lässäytti Neuwirthin uutuusoopperan

20.12.2019 Olga Neuwirthin ooppera Orlando Wiener Staatsoperissa

Olga Neuwirthin (s. 1968) ooppera Orlando sai kantaesityksensä Wienin Valtionoopperassa alle kaksi viikkoa sitten. Talon oma tilaustyö teki historiaa: se on nimittäin ensimmäinen naisen säveltämä koko illan ooppera, joka pääsee perinteikkään ja arvonsa tuntevan Staatsoperin päänäyttämölle!

Orlandon englanninkielinen libretto on Catherine Filloux'n ja säveltäjän itsensä työtä. Se perustuu Virginia Woolfin tunnettuun samannimiseen romaaniin vuodelta 1928. Romaani kertoo nuoresta aatelismiehestä, jonka elämää seurataan 1500-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Tänä aikana Orlando vanhenee vain 36-vuotiaaksi ja muuttuu miehestä naiseksi. Libretistit jatkavat tarinaa pidemmälle, meidän aikaamme saakka, ja siinä mennään metsään. Toisen maailmansodan jälkeen siirrytään kohtalaisen poliittiseen jaksoon, jossa päästään lopulta mm. ilmastonmuutokseen ja Trumpin pilkkaamiseen. Olisi pärjätty ilmankin. Toki oopperataide voi (ja ehkä sen pitääkin) olla ajan hermolla ja kantaaottavaa, mutta nyt tämä oli tehty päälleliimatusti ja tyylittömästi. Ehkä olisi ollut parempi kirjoittaa vaikkapa ilmastonmuutoksesta aivan oma ooppera, jos ja kun aiheen kokee sen arvoiseksi?

Ohjaaja Polly Grahamin toteutus oli toimiva ja sopivan vähäeleinen – jopa yllättävän onnistunut, kun ottaa huomioon, että hän hyppäsi työhön alle kaksi kuukautta ennen ensi-iltaa. Koko salia käytettiin esityksessä nerokkaasti hyväksi. Roy Spahnin lavastuksessa hyödynnettiin ennen kaikkea kookkaita videopaneeleita, joissa nähtiin upeaa kuvitusta (Will Duke); varsinkin luontoaiheet ja maisemat tekivät minuun vaikutuksen. Jännittävän oudosta ja värikkäästä puvustuksesta sekä maskeerauksesta vastasi Comme des Garçons.

Musiikillisesti teos jätti jotenkin jäsentymättömän vaikutelman. Tuntui siltä, että Neuwirthillä on ollut aivan tolkuton määrä ideoita ja asioita, joita hän on partituuriin halunnut, eikä mitään ole hennottu jättää pois. Sävellys oli poukkoileva, eri tyylejä ja lainauksia oli paljon, ja punainen lanka vaikutti olevan ainakin ajoittain hukassa. Ehkä tämä "järjestynyt kaaos" oli sitten punk, kuten Neuwirth on työtään ja tyyliään luonnehtinut jossain haastattelussa – mutta en yhtään ihmettele, että hän oli saanut buuauksiakin ensi-illassa. En myöskään pitänyt puhuvan kertojan (Anna Clementi; alun perin tehtävässä piti olla irlantilaisnäyttelijä Fiona Shaw) runsaasta käyttämisestä; esimerkiksi heti oopperan alussa hänellä oli tavattoman pitkä osuus.

Edellä kirjoitetusta kritiikistä huolimatta viihdyin kyllä esityksessä hyvin ja pidin teoksesta kohtuullisessa määrin. Orkesteri oli tietenkin upea ja kapellimestari Matthias Pintscher piti monimutkaisen ja rönsyilevän paketin hyvin kasassa. Sekä mies-, nais- että lapsikuoro tekivät hyvää työtä. Illan tähti oli nimiroolin tehnyt yhdysvaltalaismezzo Kate Lindsey. Miten hän pystyikin oopperan alussa laulamaan nuorena Orlandona niin matalalta? Nais-Orlandolle Neuwirth oli tietenkin kirjoittanut paljolti ylärekisteriin sijoittuvaa laulettavaa. Muutkin solistit olivat päteviä, mutta valitettavasti Neuwirth ei oikein päästänyt heitä esille. Mainittakoon solisteista Eric Jurenas (Guardian Angel), Constance Hauman (Queen/Purity/Friend of Orlando's child), Leigh Melrose (Shelmerdine/Greene), Christian Miedl (Pope) ja Justin Vivian Bond (Orlando's Child).