Uskomaton Sinkovsky!

14.12.2019 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Dmitry Sinkovsky, kontratenori & viulu ja Aapo Häkkinen, urut Vanhassa kirkossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin joulukonsertti sai perinteiseen tapaan Helsingin Vanhan kirkon täyttymään vanhan musiikin ystävistä. Vetonaulana toimi venäläinen Dmitry Sinkovsky, joka on HeBO:n vieraana usein nähty ja rakastettu multitalentti. Tänään hän toimi konsertin kapellimestarina, lauloi kontratenorina Händelin aarioissa sekä soitti viulua ja solisteerasi Vivaldin konsertossa.

Ohjelma alkoi Händelin Vesimusiikilla eli Sarja F-duuri "Water Music". Sinkovskyn energinen johtaminen nostatti tutun teoksen ihan erityiselle tasolle. Jousien ja puhaltimien balanssi toimi erinomaisesti ja jopa cembalo kuului hyvin ainakin kirkon etuosaan.

Toisena kuultiin musiikkia Nicolas-Antoine Lebèguen kolmannesta urkusävellyskirjasta (Troisième livre d'orgue). Aapo Häkkisen valitsemat ja uruilla soittamat joululaulut olivat Une Vierge Pucelle ja Les Cloches. Yleisö käyttäytyi hämmentävästi, sillä soiton alkaessa kirkossa kuului varsin voimakas puheensorina, ja monet jatkoivat sitä vielä hyvän aikaa musiikin päälle! Itse nautin kovasti näistä kappaleista ja oli ilo kuulla Häkkisen soittoa pitkästä aikaa "oikeilla" uruilla (eikä HeBO:n konserteissa usein käytetyillä kamariuruilla). Aplodien laimeudesta päätellen iso osa konserttiyleisöstä ei tainnut esitysten laatua arvostaa?

Ennen väliaikaa palattiin vielä Händelin pariin. Oopperasta Radamisto kuultiin nimihenkilön aaria Qual nave smarrita ja toisena Arsacen aaria Furibondo spira il vento oopperasta Partenope. Sinkovsky on kontratenorina loistava Händelin tulkki ja sytytti yleisön roihuaviin liekkeihin.

Konsertin jälkipuoliskon aloitti Johann Christian Bachin Sinfonia D-duuri. Sen musiikki soi todellakin galantisti aikakauden tyylin mukaan. HeBO pani parastaan ja lopputulos hipoi täydellisyyttä. Viimeisenä numerona oli vuorossa Vivaldin Viulukonsertto C-duuri, jossa Sinkovsky pääsi esittelemään virtuositeettiaan koko rahan edestä. ”Barokkiviulun Jimi Hendrix” osoitti ylimaallista taituruutta ja nopeutta – kerta kaikkiaan mahtavaa tykitystä! Samaa mieltä oli yleisökin, sillä kovin usein ei tässä kirkossa varmasti ole kuultu vastaavaa tömistys- ja huutokuoroa.

Ja pakkohan Sinkovskyn oli palkita ylenpalttiset aplodit ylimääräisellä kappaleella. Se oli Händelin Julius Caesarin (Giulio Cesare in Egitto) tuttu aaria Va tacito e nascosto. Käyrätorvikin onnistui loistavasti!