Loistotuotanto Martinůn uskonnollisesta oopperasta

19.12.2019 Bohuslav Martinůn ooppera Hry o Marii Janáčkovo divadlossa Brnossa

Tänään junailin itseni Brnoon, Tšekin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, katsomaan itselleni uuden Martinůn oopperan Hry o Marii. Esitys oli Národni divadlo Brnon kolmesta teatterista uusimmassa eli Janáčkovo divadlossa, joka rakennettiin 1960-luvun alkupuoliskolla. Tämän voi aistia rakennuksen arkkitehtuurista ja sisätilojen tyylistä, joissa on aimo annos reaalisosialismia. Teatteri kantaa luonnollisesti tšekkiläissäveltäjä Leoš Janáčekin nimeä.

Mutta se tällä erää Janáčekista ja siirrytään hänen maanmieheensä Bohuslav Martinůun, joka eli vuosina 1890–1959. Hänen viides oopperansa Hry o Marii on vuodelta 1934 ja se kantaesitettiin juuri Brnossa seuraavana vuonna. Oopperan nimi viittaa sananmukaisesti kai näytelmiin tai esityksiin, mutta englanniksi siitä on käytetty (ainakin) nimeä The Miracle of Our Lady. Brnolaiset itse olivat kääntäneet nimen muotoon The Miracles of Mary.

Tämä Martinůn ooppera on oikeastaan neljän yksinäytöksisen oopperan sarja. Prologi pohjautuu Matteuksen evankeliumissa kerrottuun Jeesuksen vertaukseen viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Toisessa osassa kerrotaan Mariken-nimisestä tytöstä, joka lankeaa Paholaisen houkutuksiin ja lähtee tämän matkaan kylvämään maailmaan vihaa ja kuolemaa. Lopuksi Paholainen tappaa Marikenin, mutta ei kuitenkaan saa tämän sielua omakseen.

Kolmannessa osassa Neitsyt Maria etsii yösijaa Jeesuksen synnyttämisen lähestyessä. Hänet torjutaan useammalla ovella, mutta suojapaikka löytyy lopulta ladosta, jossa synnytys tapahtuu. Aamulla paikalle saapuu sepän kädetön tyttö, joka katsoo lasta ja parantuu ihmeellisesti. Seppä oli yksi niistä, joka käännytti Marian oveltaan, ja katuu nyt tekoaan väkijoukon riemuitessa.

Viimeisessä osassa tavataan sisar Paskalina, joka on rakastunut ritariin ja jättää luostarielämän tämän vuoksi. Ritarinsa kanssa matkustava Paskalina joutuu vaikeuksiin, kun Paholainen tappaa miehen ja vierittää syyn murhasta Paskalinan päälle. Nainen tuomitaan poltettavaksi roviolla, mutta Neitsyt Maria pelastaa hänet liekeistä. Paskalina palaa luostariinsa kuolemaan syntinsä sovittaneena.

Hry o Marii ei ole uskonnollisista aiheistaan – synnistä ja anteeksiannosta – huolimatta mitenkään raskas tai puuduttava. Oikeastaan aihemaailma on ihan piristävä kaiken tavanomaisemman keskellä – aika vähän tämäntyyppisiä oopperoita on sävelletty eikä varsinkaan enää 1930-luvulla. Martinůn itsensä kirjoittama libretto on todellista laatutyötä.

Brnossa nähty kokonaisuus oli sanalla sanoen loistava. En voinut kuin hämmästellä ohjaaja Jiří Heřmanin taitavuutta ja näkemystä. Musiikki oli tietysti keskeisessä osassa esityksen vaikuttavuuden syntymisessä; siitä vastasi kapellimestari Jakub Klecker orkestereineen sekä osaavat laulajat. Kuorolaisia oli ylemmällä parvella ja näyttämöllä parhaimmillaan kai yli sata, ja äänimaisema oli sen mukaisesti huumaava. Pavel Svobodan massiiviset lavasteet sekä Alexandra Gruskován tyylikkäät ja hillityt puvut täydensivät kokonaisuuden.

Solistejakin tässä teoksessa oli suuri joukko. Mainittakoon heistä nyt jokunen parhaiten esiin noussut tai mieleen jäänyt. Heillä kaikilla oli illan aikana useita rooleja; mainitsen nimen perässä näistä vain yhden: Markéta Cukrová (arkkienkeli Gabriel), Andrea Široká (Mariken), Igor Loškár (Paholainen osassa II), Petr Levíček (Maškaron), Pavla Vykopalová (sisar Paskalina) ja Martin Svobodnik (Paholainen osassa IV).

Olen nähnyt muutaman Martinůn oopperan ja pitänyt erittäin paljon niistä jokaisesta. Häneltä löytyy sekä vakavia teoksia että kepeitä koomisia oopperoita. Tässä on oopperasäveltäjä minun mieleeni! Suomen Kansallisoopperassa miehen tuotannosta on nähty ainoastaan Veselohra na mostě (suom. Komedia sillalla), ja sekin vuonna 1953. Olisikohan jo aika?