Vanhanaikaista silmäkarkkia

17.3.2019 Pongrác Kacsóhin operetti János vitéz Erkel-teatterissa Budapestissa

Unkarin Valtionooppera eli Magyar Állami Operaház teki haljun tempun. Olin jo viime vuoden puolella suunnittellut loppuviikon ohjelmaksi kaksi kiinnostavaa oopperaesitystä, mutta talopa siirsi niiden näytökset huhtikuun lopulle. Täytyi siis tyytyä vain Pongrác Kacsóhin operettiin János vitéz (suomeksi Uljas János) vuodelta 1904. Ihan hyvä teos tämäkin oli nähdä; siis siinä mielessä, että Unkarin ulkopuolella nämä "Johanneksen" seikkailut eivät takuulla tule vastaan.

Musiikillisesti János vitéz ei ollut oikeastaan hassumpi ja kapellimestari Márton Rácz luotsasi orkesteria hyvällä meiningillä. Kacsóh on käyttänyt teoksessaan paljon kansanmusiikkivaikutteita ja tansseja. Ajoittain lavalla nähtyjen tanssijoiden myötä nämä vetävät sävelmät ja rytmit nousivat vielä uudelle tasolle.

Mutta voi hyvänen aika millainen museo-ohjaus ja -lavastus näyttämölle oli kasattu! En olisi millään uskonut, että tuotannon ensi-ilta oli vuonna 2013, sillä lavastuksen (Attila Csikós) visuaalinen ilme oli suoraan vuosikymmenten takaa kommunistiajalta. Ohjaus (Sándor Palcsó) oli naiivi ja jäsentymätön, lähes kaikki henkilöt karkean liioiteltuja ja näyttämön tapahtumat etenivät kaavamaisen jähmeästi. Jotenkin kokonaisuus vei ajatukset omien kouluvuosieni kevätjuhlanäytelmiin... Judit Bedan suunnittelemaan puvustukseen oli onneksi satsattu resursseja ja varsinkin husaarien univormut olivat loistokkaita.

Edellisessä julkaisussani viittasin unkarilaisten nationalismiin tai hurraa-isänmaallisuuteen, josta sain tämän operetin myötä uuden näyte-erän. Joku voisi jo epäillä, että nykyinen valtapuolue vaikuttaa (ainakin epäsuorasti) Valtionoopperan ohjelmistoon, sillä niin paljon tällaisia "sopivia" arvoja ja asenteita syöttäviä teoksia esitetään. Toivottavasti tämä on vain harmitonta vainoharhaisuutta...

Operetin roolituksessa oli onnistuttu epätasaisesti. Esimerkiksi Zsolt Haja lauloi Bagón osan ensiluokkaisesti ja Kinga Kriszta oli upea Iluska. Pienemmissä osissa kuultiin suorastaan heikkoja suorituksia, mutta suurin osa solisteista sijoittui näiden ääripäiden väliin. Gergely Újvári pärjäsi kohtuullisesti nimiroolissa Jánosina. Ranskan kuningas oli Péter Haumann ja prinsessa Rita Rácz. Éva Balatoni ylinäytteli Mostohana eli Iluskan äitipuolena ja Róbert Rezsnyák oli jykevä kersantti.