Bergin moderni esikoinen

29.3.2019 Alban Bergin ooppera Wozzeck Kansallisoopperassa Helsingissä

Wozzeck on Alban Bergin ensimmäinen ooppera. Sen sävellystyö alkoi jo 1914, mutta sotapalvelukseen joutuminen viivästytti valmistumisen 1920-luvulle ja kantaesitys kuultiin Berliinissä vasta 1925. Teos toi oopperanäyttämölle jotain aivan uutta, totutusta poikkeavaa – ja aiheutti tietenkin aluksi melkoista kohua. Syytä olikin, sillä myöhemmät vuosikymmenet ovat osoittaneet, miten suuri Bergin ja Wozzeckin merkitys oli modernin 1900-luvun oopperan kehitykselle.

Kansallisoopperaan tämä tuotanto on hankittu Chicagon Lyric Operasta. Ohjaajaguru David McVicar ei Helsinkiin ehtinyt, vaan täällä uusintaohjauksesta vastasi Daniel Ellis. Ooppera koostuu peräkkäisistä kohtauksista, joista osa on hyvin lyhyitä, mutta jotenkin hajanaisuuden vaikutelma saatiin vältettyä. Kohtauksien välissä eteen vedettiin ruma matala väliverho, jonka takana lavasteiden vaihtaminen tapahtui. Oivallinen ratkaisu oli se, ettei kokonaisuutta hajoitettu väliajalla, vaan kaikki kolme näytöstä esitettiin yhtä soittoa.

Lavastus ja puvut olivat Vicki Mortimerin suunnittelemat. Näyttämökuva oli vaikuttava ja toteutti samaa naturalistisen ankeuden ideaa kuin ohjauskin. Lavaa hallitsi suuri hautamuistomerkki, mutta melkein kaikki muu oli köyhää ja kurjaa. Tarkkaan mietitty valaistus oli Paule Constablen.

Hannu Lintu kapellimestaroi Wozzeckin puolinäyttämöllisen konserttiversion Musiikkitalossa vuonna 2015. Jo silloin ihastelin hänen tuiman vauhdikasta komentoaan. Lintu johti tämän Kansallisoopperan esityksen tutun suurieleiseen ja temperamenttiseen tyyliinsä. Lopputulos oli erinomainen: orkesteri syttyi ekspressionistisen hehkuvaan soittoon, mutta Bergin ankarat muotorakenteet pysyivät jämptisti kasassa.

Olafur Sigurdarson oli olemukseltaan täydellinen valinta Wozzeckin rooliin. Laulullisesti hän teki hyvää työtä ja ilmensi henkilönsä monisyistä psykologiaa. Aivan erinomaista laulamista sen sijaan kuultiin Helena Juntuselta, joka suorastaan loisti Marien osassa. Ja hänhän on tunnetusti myös oikein pätevä näyttelijä, joka taipuu tehtävään kuin tehtävään. Illan positiivinen yllättäjä oli Tapani Plathan, joka onnistui Tohtorina todella hyvin. Hubert Francis oli erinomainen ilkeänä Kapteenina ja selvisi kunnialla vaikeista osuuksistaan. Muista solisteista mainittakoon Daniel Brenna (Rykmentinrumpali), Ilkka Hämäläinen (Andres) ja Anna Danik (Margret).