sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

A Mad Song Hulluja nuo englantilaiset!


23.3.2019 Avanti!-kamariorkesterin kokoonpano, sol. Tuuli Lindeberg, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

Avantin, UMO:n ja FiBO:n alkukirjaimista syntyvä AUF-konserttisarja tarjosi tällä kertaa barokkimusiikkia 1600-luvun Englannista (ja vähän muutakin) otsikolla A Mad Song. Konsertin kokoonpanossa soittivat Jukka Rautasalo (gambat), Anthony Marini (viulu ja tenorigamba), Ilkka Heinonen (violone ja jouhikko) sekä Matias Häkkinen (cembalo). Musiikkitalon Paavo-harjoitussali oli täynnä yleisöä ja ohjelman aloitti William Braden ilakoiva Satyr's Dance.

Rautasalon humoristiset juonnot loivat konserttiin kotoisan tunnelman. Tuuli Lindeberg saatiin lavalle seuraavassa kappaleessa, joka oli John Ecclesin I burn, I burn. Väliin soi Olli Virtaperkon instrumentaalikappale Fantazia ja sen jälkeen saatiin lisää laulumusiikkia: Henry Purcellin Bess of Bedlam ja tuntemattoman säveltäjän Mad Maudlin's Search for Her Tom of Bedlam.

Robert Johnsonin Come away, Hecate vei kuulijat noitien maailmaan; kappale on sävelletty Thomas Middletonin näytelmään The Witch (1613). Välipalana kuultiin toinen Olli Virtaperkon kappale, Reposen Heikin jigg, ja sitten palattiin henkimaailmaan: Johann Christoph Pepuschin sovittama Grim King of the Ghosts on peräisin John Gayn Kerjäläisoopperasta (The Beggar's Opera, 1728).

Konsertin viimeisessä osiossa siirryttiin yllättävälle alueella, sillä kahta englantilaista kappaletta voi Jukka Rautasalon sanoin nimittää jopa rivoiksi. As Oyster Nan kertoi osterimyyjän varoittavan tarinan, jossa pieni lemmentuokio johtaa ikäviin seurauksiin. My thing is my own on puolestaan opettavainen kertomus nuorille naisille. Näiden välissä kuultiin Ilkka Heinosen laulamana ja jouhikolla soittamana Minä minä poiga nuori, joka on tallennettu Feodor Pratshulta yli sata vuotta sitten. Suomensukuisille kansoille sopivaan tapaan laulun keskiössä on tietenkin juopottelu...

Konsertti oli herkullinen kokonaisuus ja sisällöltään piristävän erilainen. Tuuli Lindeberg oli jälleen kerran aivan loistava solisti. Hänen eläytymistään laulujen teksteihin ei voi kuin ihailla ja hämmästellä. Kokonaisvaltainen esittäminen ulottui aina puvustukseen ja kampaukseen saakka; niitä muutettiin osioiden välissä. Ylimääräisenä kuultiin laulu ikivihreään Greensleeves-sävelmään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti