Hurmaava neuvosto-operetti

29.6.2019 Dmitri Šostakovitšin operetti Moskova, Tšerjomuški (Москва, Черёмушки) Staatsoper Hamburgissa

Useimmat Šostakovitšin musiikkiteatteriteokset jäivät keskeneräisiksi, minkä vuoksi niitä ymmärrettävästi esitetään vain harvoin. Nenä ja Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth/Katerina Izmailova ovat poikkeuksia, sillä ne valmistuivat ja pääsevät säännöllisesti esille läntistenkin oopperatalojen ohjelmistoissa. Mutta olisi Šostakovitšilla vielä yksi kokonainen teos: operetti Moskova, Tšerjomuški, joka valmistui 1958. Jostain syystä se esitettiin ensimmäistä kertaa lännessä vasta 1994 ja sen jälkeenkin tuotantoja on ollut vain muutama.

Hampurin valtionoopperan pienellä opera stabile -näyttämöllä pyörii teoksesta talon oopperastudion tuotanto. Vera ja Sonja Nemirovan ohjaus oli raikas ja kekseliäs, esittäjilleen sopivan nuorekas. Esitys alkoi laululla jo aulassa ja väliajan jälkeen oli vuorossa toinen vastaava numero. Salin puolella pientä tilaa hyödynnettiin hyvin seinästä seinään ja lattiasta kattoon. Lavastusta oli melko vähän ja siinä Dimana Lateva luotti aina käyttökelpoisiin valkoisiin pahvilaatikoihin. Lisäksi käytettiin mm. huonekaluja ja tekokasveja sekä seinille heijastettuja neuvostoaikaisia videoita. Ainoa ohjaukseen liittyvä moitteeni koskee operetin instrumentaalijaksoja, jotka oli täytetty päättömällä säntäilyllä ja koheltamisella. Olisiko näyttämön voinut vain rauhoittaa hetkeksi ja keskittyä musiikkiin?

Operetissa seurataan moskovalaisen ihmisjoukon ongelmia ja onnea asuntojärjestelyjensä kanssa. Tšerjomuškin kaupunginosaan alkoi vuonna 1956 valmistua uusi asuinalue, jonka piti ratkaista työläisten asunto-ongelmat. Todellisuus oli tietenkin jotain muuta, ja operetin satiirinen ote pureutuu neuvostojärjestelmän absurdeihin piirteisiin, korruptioon ja loputtomaan asuntopulaan.

Hampurin tuotannon rooleissa oli kymmenen oopperastudion nuorta laulajaa (Hiroshi Amako, Ruzana Grigorian, Dongwon Kang, Na'ama Shulman, Jóhann Kristinsson, Sungho Kim, Narea Son, Shin Yeo, Larissa Wäspy ja Ang Du). Oli hienoa seurata, miten tosissaan he tekivät hyvin työstettyjä roolejaan. Kaikki pärjäsivät myös laulullisesti ja joukossa oli pari–kolme todella kiinnostavaa ääntä. Laitoin nimet muistiin mahdollisina tulevina kykyinä...

Šostakovitšin musiikki oli kertakaikkisen hurmaavaa, vaikka säveltäjä itse ei tätä teostaan arvostanut. Pieni orkesteri soitti temperamentikkaasti ja musiikkityylien mukaan vaihdellen. Hämmästyin hyvää lopputulosta, sillä kapellimestari Rupert Burleigh oli lähes flegmaattinen ja tyytyi vain lyömään vakiokaavoilla tahtia.