Bachfestin loistelias aloitus

14.6.2019 Bachfest Leipzigin avajaiskonsertti Thomaskirchessä Leipzigissa

14.6.2019 Le Concert des Nations, joht. Jordi Savall, viola da gamba Nikolaikirchessä Leipzigissa

Tänä vuonna pääsin osallistumaan kahteen Bachfest Leipzigin avajaispäivän konserttiin. Niistä ensimmäinen oli varsinainen avajaiskonsertti, joka pidetään perinteisesti Thomaskirchessä. Ohjelman aloitti Thomasorganist Ullrich Böhme soittamalla Woehl-uruilla Fantasian G-duuri BWV 572.

Leipzigin ylipormestari Burkhard Jungin ja Romanian suurlähettiläs S. E. Emil Hurezeanun puheiden jälkeen kuultiin Marc-Antoine Charpentierin tuttu Te Deum. Esiintymässä olivat Freiburger Barockorchester ja Thomanerchor Leipzig johtajanaan Thomaskantor Gotthold Schwarz. Solistit olivat Gesine Adler, Cornelia Samuelis, Patrick Grahl ja Tobias Berndt. Kyllä kelpasi kuunnella!

Bachfestin intendentti Michael Maul piti vielä oman puheensa ja sitten vihdoinkin lisää Bachia: Orkesterisarja nro 3 D-duuri BWV 1068 sekä kantaatti Unser Mund sei voll Lachens BWV 110. Jälleen kerran freiburgilaisten soitto vei mukanaan kaikessa taidokkuudessaan ja puhuttelevuudessaan.

* * *

Illan toinen konserttini pidettiin Nikolaikirchessä. Soittamassa oli Le Concert des Nations -yhtye gambisti Jordi Savallin johdolla. Jo 77-vuotias Savall on tunnettu vanhan musiikin guru, joka perusti yhtyeen edesmenneen vaimonsa kanssa 30 vuotta sitten.

Konsertin päänumerona oli Bachin Musikalisches Opfer BWV 1079. Yli tunnin kestävä teos koostuu kahdesta ricercarista, kymmenestä kaanonista ja neliosaisesta triosonaatista. Sävellyksen taustalta löytyy kuninkaallinen innoittaja: Bach tapasi Preussin kuningas Fredrik II:n eli Fredrik Suuren toukokuussa 1747. Kuten tunnettua, soitti kuningas Bachille huilullaan teeman, josta mestari sitten improvisoi kokonaisen fuugan. Innostus jatkui Bachin palattua kotiinsa, sillä teemasta syntyi seuraavien kuukausien aikana tämä Musikalisches Opfer. On muuten epäilty, että vaativa teema olisi Fredrikin hovimuusikkona työskennelleen Carl Philipp Emanuelin kynästä – hän olisi laatinut isälleen kinkkisen haasteen...

Esitys oli niin sielukas, että melkein liikutuin aika ajoin. Erityisesti cembalisti Pierre Hantaï oli omaa luokkaansa ja vaikutti soolo-osuuksillaan. Toisena kappaleena kuulimme vielä Orkesterisarjan nro 2 h-molli BWV 1067. Upeaa oli tämäkin, mutta vauhdikkaassa Badinerie-osassa traverso jäi liiaksi jousien jalkoihin.