Laimeansorttista soitantoa Ruusuritarissa

10.6.2019 Richard Straussin ooppera Ruusuritari (Der Rosenkavalier) Komische Oper Berlinissä

On kulunut vuosia ja vuosia siitä, kun näin viimeksi Richard Straussin Ruusuritarin. Päätin uuudistaa tuttavuuden Berliinin Komische Operissa, jossa vuonna 2006 ensi-iltansa saanut tuotanto esitettiin nyt 41. kerran. Hyvin näytti edelleen yleisöä riittävän...

Ohjaaja Andreas Homoki oli luonut yhdessä lavastaja Frank Philipp Schlößmannin ja puvustaja Gideon Daveyn kanssa perinteisen, rokokoomaailmaan sijoitetun näytelmän. Lavastuksena oli seinien lisäksi lähinnä yksittäisiä huonekaluja, joten näyttämöllä oli paljon tilaa ja esittäjiltä vaadittiin hyvää näyttelijäntyötä sen täyttämiseksi. Tässä onnistuttiin varsin hyvin. Henkilöohjaukseen oli selvästi panostettu ja esimerkiksi marsalkattaren ja Octavianin pelehtiminen ensimmäisessä näytöksessä oli kerrankin realistista ja uskottavaa.

Marsalkatar, ruhtinatar Werdenberginä esiintyi Johanni van Oostrum. Laulullisesti hän ei ehkä täysin pärjännyt roolissa kuulemilleni huippusolisteille (mm. Renée Fleming), mutta ei suorituksessa moitittavaakaan ollut. Näyttelijänä van Oostrum oli taitava; esimerkiksi marsalkattaren herääminen kaiken katoavaisuuteen ja Octavianin menettämiseen oli riipaisevaa katseltavaa.

Karolina Gumos oli mainio Octavian, parhaita näkemiäni. Hän teki housuroolinsa tyylikkäästi ja esitti uskottavasti tätä innokasta nuorukaista. Aika ajoin häntä melkein piti oikeana miehenä! Sen sijaan konkari Jens Larsenin suoritukseen paroni Ochs auf Lerchenauna en ihastunut. Hänen laulussaan oli tänään ongelmia, eikä mies pystynyt heittäytymään koomisenniljakkaan henkilönsä nahkoihin. Tai ainakaan minulle roolihenkilön tulkinta ei toiminut.

Komische Operin uutena Generalmusikdirektorina tämän kauden toiminut Ainārs Rubiķis oli illan kapellimestari. En ollut varauksettoman tyytyväinen hänenkään panokseensa. Straussin musiikki olisi kaivannut enemmän värikylläisyyttä sekä soinnin rikkautta ja lämpimyyttä. Nyt mentiin kovin tasapaksulla ja hetkittäin jopa vaisulla tulkintalinjalla. Kyllä tuli Segerstamia ikävä!