Hilpeää Händeliä?

8.6.2019 Georg Friedrich Händelin ooppera Atalanta Carl-Maria-von-Weber-Theaterissa Bernburgissa

Hallen Händel-festivaali levittäytyy vuosittain muillekin lähialueen paikkakunnille, ja tällä kertaa Atalanta-oopperan esitykset toteutettiin Bernburgin teatterissa. Talo on 1950-luvulta lähtien kantanut säveltäjä Carl Maria von Weberin nimeä. Uusklassismia edustava viehättävä rakennus otettiin käyttöön 1827 ja se on restauroitu pieteetillä 1990-luvulla.

Oopperan ohjauksesta ja näyttämöstä vastasi Etelä-Afrikassa syntynyt tenori Kobie van Rensburg, joka on laulajan uransa ohella tehnyt ohjaustöitä jo pitkään. Toteutus ja modernisointi olivat erinomaisia ja pidin kokonaisuudesta valtavasti. Ohjaaja käytti sinänsä tuttuja ja jo nähtyjä ideoita (kuten vaikkapa päähenkilöiden seuranhaku netissä), mutta kaikissa näissä oli jotain uutta twistiä ja raikkautta – sekä roppakaupalla hyvällä maulla toteutettua huumoria.

Näyttämöllä ei ollut lainkaan lavasteita, vaan solisteja kuvattiin green screen -taustojen edessä. Livekuvat yhdistettiin tietokoneella luotuihin, usein liikkuviin taustoihin ja kokonaisuus heijastettiin suurikokoisena näyttämön yläosan kultaisiin raameihin. Onhan tällaistakin tekniikkaa hyödynnetty oopperoissa aiemmin (mm. viime vuoden Kustaa Vaasa -ooppera Musiikkitalossa), mutta tässä tuotannossa mentiin monta askelta pidemmälle. Toteutus oli uskomattoman kekseliäs ja monimuotoinen – van Rensburgin mielikuvituksella ei tuntunut olevan mitään rajoja!

Soittamassa oli tuttu L'Orfeo Barockorchester, jota johti itävaltalainen Michi Gaigg. Atalanta on sävelletty Walesin prinssi Fredrikin ja Saksi-Gothan prinsessa Augustan hääjuhlallisuuksiin 1736. Ehkä tästä johtuen musiikki on huomattavasti kepeämpää kuin monissa muissa Händelin Lontoon-oopperoissa. Tässä esityksessä ensiluokkainen orkesteri uskalsi heittäytyä ja jopa iloitella sävellyksen kanssa. Erityiskiitos taitavalle cembalisti Erich Traxlerille.

Solistit eivät olleet varsinaisia maailmanluokan kykyjä, mutta oikein päteviä ja osaavia kuitenkin. Prinsessa Atalanta (valeasussa Amarilli) oli sopraano Marelize Gerber ja kuningas Meleagro (valeasussa Tirsi) oli kastraatin puuttuessa sopraano Amelie Müller. Toisena rakastavaisparina olivat Irene (altto Maria Weiss) ja Aminta (tenori Christian Zenker). Basso Reinhard Mayrille jäi kolme pienempää roolia, mm. Nicandro ja Mercurio.