Domingo jäi hieman Kowaljowin ja Hernándezin varjoon

9.6.2019 Giuseppe Verdin ooppera Nabucco Semperoper Dresdenissä

Kylläpä teki viimeaikaisten barokkikitkutusten ja modernien kotkotusten jälkeen hyvää kuulla pitkästä aikaa Verdiä! No, leikki leikkinä – mutta kyllä mestarin musiikki vaan on niin korvalle sopivaa; siinä on kaikki kohdallaan!

Semperoperin Nabucco-tuotannon on ohjannut David Bösch. Moderni ja psykologisesti taitava, mutta kuitenkin yllätyksettömästi Lähi-itään sijoitettu konsepti toimi hyvin. Mukana oli vaikuttavia yksityiskohtia, kuten suuren härän teurastaminen ja verta valuvan ruhon nostaminen roikkumaan ihmisten ylle. Patrick Bannwartin ankea lavastus toimi sota-alueen kuvana mainiosti, mutta kolmannen osan kullankimalteista palatsinäkymää en pitänyt onnistuneena. Meentje Nielsenin puvustuksessa oli univormujen lisäksi raikasta otetta.

Esityksellä oli melkoisesti epäonnea, sillä kapellimestari Omer Meir Wellber oli sairastunut. Tilalle oli saatu espanjalainen Jordi Bernàcer, jolle teos selvästikin oli ennestään hyvin tuttu. Sächsische Staatskapelle soitti hänen johdollaan vauhdikkaasti ja innokkaasti. Myös kaksi pienempien solistitehtävien laulajaa oli sairastunut ja vähältä piti ettei myös illan odotetuin nimi, Plácido Domingo, perunut keikkaansa. Hän oli kuulemma ollut vilustuneena.

78-vuotias Domingo jaksaa painaa aina vaan... Itse olen häntä kuullut vain elokuvateatterilevitykseen päätyneissä teoksissa mm. The Metropolitan Operasta. Niissä on viime vuosina ollut havaittavissa, että laulaminen on muuttunut maestrolle työläämmäksi ja pitkissä fraaseissa ilma tuntuu toisinaan loppuvan kesken. Samoja "oireita" oli kuultavissa tässä Dresdenin esityksessäkin, mutta vaikea tietää, mikä osa menee sairaana olon piikkiin. Olin joka tapauksessa positiivisesti yllättynyt Domingon laulukunnosta – äänen korkeus toimi hyvin, kantavuudessa ei ollut ongelmia, vanha tenorin metallikin välkehti hetkittäin ja ilmaisuvoima oli ensiluokkainen. Ja myös hänen liikkumisensa näyttämöllä oli hämmästyttävän ketterää. Kaiken kaikkiaan Domingon Nabucco oli täysipainoinen suoritus, vaikka varsinaiset baritonaaliset sävyt ja värit jäivät aika heikoiksi.

Vielä paremman arvostelun minulta saa kuitenkin kaksi muuta solistia: Vitalij Kowaljow oli vaikuttava, komea- ja muhkeaääninen Zaccaria, jolla oli myös lavakarismaa. Ja Saioa Hernández oli Abigaillena melkoinen äänitykki, jonka pakista löytyi paljon muutakin, kiitos notkean ja sävykkään äänen. Molemmilta aivan huipputason esitys!

Massimo Giordano ei ollut Ismaelena ollenkaan parhaimmillaan, vaan lauloi usein pinnistäen tai puristeisesti. Esityksen päätyttyä kuultiin jonkin verran buuauksia, ja suurimman osan niistä sai juuri Giordano. Christina Bock teki kelpo työn Fenenan osassa. Muissa tehtävissä lauloivat Byung Gil Kim, Simeon Esper ja Iulia Maria Dan. Ja tietysti kuoro, joka on tässä teoksessa hyvin suuressa roolissa, ansaitsee suitutusta osaamisestaan.