Mozartia Mozartin perään

7.6.2019 Freiburger Barockorchester, joht. Kristian Bezuidenhout, fortepiano, sol. Miah Persson, sopraano Philharmoniessa Berliinissä

Berliinin Philharmonien kamarimusiikkisali oli yllättäen konsertin alkaessa puolityhjä – liekö hellekeli houkutellut ihmiset muihin harrastuksiin? Freiburgin kuuluisan barokkiorkesterin ohjelmassa oli tällä kertaa pelkkää Mozartia. Kuulimme Pianokonsertot A-duuri KV 414 ja C-duuri KV 503. Orkesteria johti fortepianon äärestä alkujaan eteläafrikkalainen Kristian Bezuidenhout, joka toimi myös konserttojen solistina. Hänen Hammerflügelinsä oli wieniläisen tradition mukainen La Grassa -soitin vuodelta 1815. Sen sointi oli taivaallisen kaunis, pehmeä ja lämmin – ja yhdessä periodisoitinorkesterin kanssa lopputulos oli sävykkyydessään mykistävä.

Konserttojen lisäksi kuultiin konserttiaarioita ja yksi ooppera-sellainenkin ruotsalaissopraano Miah Perssonin esittämänä. Kappaleet olivat aaria Vado, ma dove? oh Dei!, resitatiivi ja aaria Bella mia fiamma, addio ... Resta, o cara, resitatiivi ja aaria E Susanna non vien ... Dove sono (nämä tietenkin Figaron häistä) sekä resitatiivi ja aaria Ch'io mi scordi di te ... Non temer, amato bene. Persson lauloi oikein somasti, mutta olen kyllä kuullut useimmista numeroista puhuttelevampiakin tulkintoja. Kriittisenä kuulijana panin jossain kohdassa merkille hänen heikohkon alarekisterinsä sekä useita kertoja toistuneen virheellisen italian lausumisen (esim. sanat cangiar ja peggior menivät pieleen).

Laulunumeroiden parasta antia oli sielukas tulkinta Kreivittären Dove sono -aariasta. Esitys oli niin varma ja sisäistynyt, että luulen Perssonin laulaneen sitä konsertin kappaleista eniten. Ja aivan mainio oli myös yllättäen saatu ylimääräinen: pelkän fortepianon säestyksellä esitetty Mozartin lied Abendempfindung KV 523. Tämä herkkä tunnelmapala oli erinomainen päätös konsertille – kaikesta huolimatta hyvin tasokkaalle sellaiselle.