Taikuutta oopperalavalla

13.6.2019 Jules Massenet'n ooppera Don Quichotte Deutsche Oper Berlinissä

Jules Massenet sävelsi 70-vuotisen elämänsä aikana yli 30 oopperaa. Berliinin Deutsche Operissa näkemäni Don Quichotte oli minulle niistä vasta viides; säveltäjän harvinaisuuksia en ole onnistunut näkemään toistaiseksi ainuttakaan. Massenet ei ole koskaan sijoittunut suosikkilistallani korkealle, mutta toki häntä voi pitää "ensiluokkaisena toisen luokan säveltäjänä", kuten hieman ilkeästi on sanottu.

Jakop Ahlbomin mainio ohjaus täydensi sen, mikä musiikissa mahdollisesti jäi hieman vajaaksi. Näimme piristävän erilaisen spektaakkelin, joka sisälsi kekseliäitä trikkejä ja taikuuttakin. Väliaikajutustelujen perusteella osa yleisöstä ei tajunnut lainkaan, ettei Don Quichotte tehnyt itse akrobaattitemppujaan – niin näppärästi stunt-henkilö vaihdettiin tilalle ja jälleen pois. Dulcinéen mekon muuttuminen valkoisesta punaiseksi ja muutamat muut taikatemput saivat yleisön huokailemaan ihastuksesta.

Katrin Bomben lavastus ja Katrin Wolfermannin puvustus sisälsivät sopivasti mielikuvituksellisia ja absurdeja elementtejä. Pidin erityisesti jättikokoisesta miehen päästä, jonka suusta kiskottiin esiin pitkä kieli (sitä pitkin näyttämölle ryömi kovakuoriaisten armeija).

Kuoron ja orkesterin osuudesta on vain hyvää sanottavaa, samoin illan kapellimestari Emmanuel Villaumesta. Isompia solistitehtäviä teoksessa on vain kolme: Alex Esposito oli Don Quichotte, Seth Carico teki Sancho Pansan roolin ja Clémentine Margaine oli Dulcinée. Laulullisesti kaikki tekivät hyvät suoritukset, mutta näytteleminen jätti minut vähän kylmäksi – ehkä kyse oli ohjaajan linjasta? Pienemmissä osissa Dulcinéen ihailijoina olivat Alexandra Hutton, Cornelia Kim, James Kryshak ja Samuel Dale Johnson.