"Veli Paholainen"

26.12.2018 Daniel-François-Esprit Auberin ooppera Fra Diavolo ou l’Hôtellerie de Terracine Theater Erfurtissa

Ranskalainen Daniel-François-Esprit Auber (1782–1871) oli elinaikanaan arvostettu ja menestynyt säveltäjä, jonka leipälaji oli opéra comique. Auberin tärkein opettaja oli Luigi Cherubini, jolta hän myöhemmin peri viran Pariisin Konservatorion johtajana. Auber sävelsi yli 40 oopperaa, joista Fra Diavolo ou l’Hôtellerie de Terracine kohosi suurimmaksi menestykseksi. Se sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 1830 ja pysyi vuosikymmenten ajan hyvin suosittuna ympäri Eurooppaa eri kieliversioina. Auber teki teoksesta vuonna 1857 revision, joka kantaesitettiin Lontoossa italiankielisenä.

Daniel-François-Esprit Auber on valitettavasti päätynyt osaksi suurta joukkoa aikanaan suosittuja oopperasäveltäjiä, joiden teoksiin törmää nykyisin vain harvoin. Tätä Fra Diavoloa nyt sentään esitetään Keski-Euroopassa aika ajoin; Suomen Kansallisoopperassa teos on pyörinyt vuosina 1923–24 ja 1953. Jos haluaa tutustua Auberin muuhun tuotantoon, on melkeinpä käväistävä Pariisin Opéra Comiquessa. Talo rohkenee aika ajoin kajota säveltäjän vähemmän tunnettuihin teoksiin, esimerkiksi keväällä 2018 siellä pyöri Le Domino Noir.

Fra Diavolo oli historiallinen henkilö, vuosina 1771–1806 elänyt sissijohtaja Michele Pezza, joka vastusti Napolin seudulla Ranskan miehitystä. Oopperan libretossa häntä on käsitelty suurella vapaudella. Erfurtissa Fra Diavolosta kuultiin vuoden 1857 laitoksesta tehty saksankielinen versio, jonka puheosuudet ohjaaja Hendrik Müller oli uudistanut. Ohjaus oli sujuva ja sen ratkaisut toimivat hyvin. Oopperasta tuli hyvin viimeistelty vaikutelma; ehkä tässä kauden viimeisessä esityksessä kaikki yksityiskohdat olivat ehtineet hioutua ja loksahtaa paikalleen. Marc Weeger oli suunnitellut lavastuksen ja Silke Willrett puvustuksen.

Oopperassa hotellin omistaja Matteolla (Caleb Yoo) on tytär Zerline (Leonor Amaral). Tytär rakastaa köyhää sotilasta Lorenzoa (Julian Freibott), mutta isää tällainen naimakauppa ei tietenkään miellytä. Lorenzo jahtaa rosvopäällikkö Fra Diavoloa (Alexander Voigt), joka saapuu hotelliin markiisiksi tekeytyneenä ja ryöstää englantilaisen turistiparin, lordi ja lady Cockburnin (Juri Batukov, Katja Bildt). Tätä seuraa joukko juonenkäänteitä, kun saalista löydetään ja varastetaan uudelleen – ja tietysti rakkauteenkin saadaan ryppyjä, kun Lorenzo luulee Zerlinen huoneeseen hiippailevaa rosvo-markiisia kilpailijakseen. Mukana soppaa hämmentämässä ovat Fra Diavolon koomiset apumiehet Beppo (Jörg Rathmann) ja Giacomo (Máté Sólyom-Nagy), jotka tässä tuotannossa oli puettu valeasuihin mm. nunniksi. Sukupuolirooleilla leikiteltiin enemmänkin, sillä Fra Diavolo eli valemarkiisi oli puolestaan kovin feminiininen ilmestys vaatteineen, kenkineen ja pitkine vaaleine hiuksineen.

Teoksen loppuratkaisun saatatte arvata: konnat jäävät tietenkin kiikkiin ja Lorenzo saa Zerlinensä. Voi harmi! Onneksi tuotanto ja solistit olivat sen verran laadukkaita, että näin ennalta-arvattavaa ja tylsää tarinaa jaksoi seurata. Kapellimestarina oli nuori eteläkorealaissyntyinen Chanmin Chung, joka teki ihan pätevää työtä. Oopperassa oli kyllä hetkiä, jolloin en ollut Auberin musiikista kovin vaikuttunut, mutta tämä ei varmastikaan ollut orkesterin tai sen johtajan vika.