Ooppera Marxista – ja vielä koominen sellainen!

28.12.2018 Jonathan Doven ooppera Marx in London Theater Bonnissa

Englantilaisen Jonathan Doven (s. 1959) uusin ooppera Marx in London on Theater Bonnin tilaus, joka sai kantaesityksensä joulukuun alussa. Aika yllättävä aihe uudelle oopperalle tämä Karl Marx, ja yhtä yllättävä on häneen liitettynä oopperan koominen tyylilaji. Nykysäveltäjiltä syntyy hyvin harvoin koomisia kappaleita, ainakaan kansainvälisesti tunnetuilta nimiltä. Pisteet Dovelle rohkeudesta!

Marx in London ei käsittele (ainakaan suoranaisesti) luokkaristiriitaa, historiallista materialismia, lisäarvoteoriaa tai edes kommunistista manifestia. Se seuraa Marxin elämää yhtenä vuorokautena Lontoossa vuonna 1871: häiriintynyttä perhe-elämää ja taloudellista kaoottisuutta. Oopperan koomisuus ei ollut päällekäyvää tai aina kovin ilmeistäkään, mikä väliaikakeskusteluja kuunnellessa tuntui olleen joillekin katsojille pettymys – he olivat kai odottaneet jotain Marxin veljesten tyylistä huumoria. Komiikan suhteen avainasemassa oli Charles Hartin nokkela, mutta usein hienovarainen libretto, jossa englanninkielisillä sanaleikeillä oli osansa.

Säveltäjä Dove ja ohjaaja Jürgen R. Weber ovat varmaan tehneet tiivistä yhteistyötä, sillä niin mainiosti teoksen osat tuntuivat pelaavan yhteen ja lopputulos oli koherentti. Mukana oli esimerkiksi veikeä Figaron häihin viittaava kohtaus. Doven musiikista ei voinut olla pitämättä; se oli kekseliästä ja elävästi instrumentoitua. Sävellyksestä saattoi aistia ehkä Bernsteiniin ja Glassiin viittaavia sävyjä ja jokusen kerran oli aivan musikaalimaisia jaksoja. 1800-luvun lopun tunnelmaa henkivä lavastus ja puvustus oli Hank Irwin Kittelin suunnittelema. Friedel Grass vastasi mainiosta valaistuksesta.

Kapellimestari David Parry johti esityksen erinomaisella draivilla. Kuorolla on tässä oopperassa aika vähän laulettavaa, mutta vähät osuudet sujuivat sitten sitä vaikuttavammin. Pääosan esittäjä Mark Morouse oli hieman pliisu Marx. Olemukseltaan ja näyttelemiseltään hän oli uskottava, mutta laululliseen tulkintaan olisin kaivannut enemmän syvyyttä ja tunnetta. Vaimo Jenny oli Yannick-Muriel Noah ja tytär Jenny eli Tussy oli Marie Heeschen. Jälkimmäisen korkeaan koloratuurirooliin Dove on kirjoittanut todella virtuoosista laulettavaa. Taloudenhoitaja Helene oli vakuuttava Ceri Williams ja tämän avioton lapsi (Marxin tekosia) Freddy oli Christian Georg. Työtoveri Engelsinä onnistui Johannes Mertes ja lentokoneellaan näyttämön yli seilasi Vakooja eli David Fischer. Lisäksi oopperassa on muutama pienempi rooli.