Täyden kympin Arabella

10.12.2018 Richard Straussin ooppera Arabella Semperoper Dresdenissä

Olen nähnyt Richard Straussin Arabellan (1933) näyttämöllä vain kerran ja lisäksi olen kuullut sen kertaalleen konserttiversiona. Kun nyt osui kohdalle tilaisuus nähdä teos Dresdenin Semperoperissa ja nimiosassa vieläpä Camilla Nylund, niin minua ei varsinaisesti tarvinnut houkutella lipunostoon...

Eikä Semperoper pettänyt tälläkään kertaa! Tässä on produktio, jonka palaset olivat mielestäni kohdallaan liki täydellisesti. Sächsische Staatskapelle Dresden soitti Asher Fischin johdolla kuin unelma. Orkesterilla on vanhastaan erityissuhde Straussin musiikkiin, sillä yli puolet säveltäjän oopperoista sai kantaesityksensä Dresdenissä – ja traditio kuuluu soitossa edelleen! Mielestäni Arabella on musiikillisesti Straussin hienoimpia oopperoita, vaikka kokonaisuutena se ei pärjääkään esimerkiksi Salomelle tai Elektralle.
 
Musiikki soi Semperoperissa uhkeana, ilmaisuvoimaisena ja säkenöivänä. Ainakin pari viimeisintä adjektiivia voi liittää myös Camilla Nylundiin, joka loisti Arabellan osassa. Miten hienostunut hänen tulkintansa olikaan! En tiedä olivatko Nylundin olemus ja maailmannaisen elkeet aivan sitä mitä nuorelta kokemattomalta naiselta odottaisi. Rooli on tapana esittää toisin, mutta nyt ohjaajan pirteä näkemys toi kiinnostavaa kontrastia suhteessa Zdenkaan ja miksei sulhaskandidaatteihinkin.

Zdenka-siskon roolissa nähtiin illan suurin yllättäjä: Rooliin kiinnitetty Genia Kühmeier oli sairastunut ja häntä paikkasi Kirgisiassa syntynyt nuori Katharina Konradi, joka aloitti hiljattain Hampurin valtionoopperan solistikunnassa. Hän osoittautui loistavaksi kyvyksi, josta on lupa odottaa suuria! Konradi on myös melkoinen äänitykki, joka meinasi ajoittain peittää Nylundin laulun heidän yhteisnumeroissaan.

Mandrykan osassa oli Bo Skovhus, jolta tuntuu luonnistuvan hyvin erilaiset roolit – aivan erinomainen suoritus tämäkin. Tenori Thomas Blondelle vaikutti kauniilla äänellään Matteona. Arabellan ja Zdenkan vanhempina eli kreiviparina olivat luotettavat Martin Winkler ja Christa Mayer. Vielä on mainittava Olga Pudova, joka taituroi koloratuurina Fiakermillin osassa.

Florentine Klepperin ohjaus oli vähäeleinen ja yllätyksetön, mutta piti napakasti otteessaan koko esityksen ajan. Ehkä syynä oli taitava henkilöohjaus ja tietenkin hyvin näytelleet solistit. Pientä yllätystä tai kaavasta poikkeamista tarjosi kuitenkin toisen näytöksen tanssiaiskohtaus, jossa ohjaaja uskaltautui pieneen revittelyyn. Martina Segnan lavastuksen perusideana oli horisontaalisessa tasossa liikkuva huonejono vähine mööpeleineen. Anna Sofie Tuma oli suunnitellut hillityn tyylikkäät puvut.

Tämä Arabella-produktio on Semperoperin ja Salzburgin festivaalin yhteistyötä. Se sai ensi-iltansa Dresdenissä jo neljä vuotta sitten, mutta tämä näkemäni esitys oli vasta tuotannon kuudes. Tälläkin kaudella näytöksiä on vain kolme (viimeinen 13.12.), joten kovin kitsaasti talo tätä herkkua annostelee...