Iloinen yllätys Darmstadtissa

30.12.2018 Olivier Messiaenin ooppera Saint François d'Assise (Franciscus Assisilainen) Staatstheater Darmstadtissa

Olivier Messiaen (1908–1992) sävelsi vain yhden oopperan ja senkin vasta perusteellisen suostuttelun jälkeen. Saint François d'Assise oli työn alla vuosina 1975–1983; säveltäminen vei kuulemma vuosikausia ja orkestrointi toisen mokoman. Työn loppuunsaattaminen oli suuri ponnistus säveltäjän terveyden heikennyttyä ja kantaesitystä jouduttiin lykkäämään useita kertoja. Lopputulos on melkoinen mammutti: yli neljä tuntia musiikkia ja väliaikoineen tämä Darmstadtin esitys kesti 5 tuntia ja 15 minuuttia!

Tunnen jonkin verran Messiaenin urku-, kirkko- ja orkesterimusiikkia, minkä vuoksi suhtauduin hieman pelonsekaisin odotuksin tähän oopperaan. Mutta jouduinpa taas kerran torumaan itseäni ennakkoluuloisuudesta, sillä säveltäjä yllätti positiivisesti. Ooppera ei ollut niin sisäänpäinkääntynyttä musiikkia kuin monet Messiaenin pienimuotoisemmat teokset, mutta sama mystisyys, henkisyys ja hengellisyys oli läsnä – ilmentyen yllättävillä tavoilla. Toki tuttujakin elementtejä oli kuultavissa, kuten kirkkosävellajien käyttö sekä 12-säveljärjestelmän ja kolmisointuharmonioiden yhdistely. Ja ovatpa Messiaenille niin rakkaat linnutkin läsnä livertelemässä!

Saint François d'Assise kantaesitettiin lopulta Pariisin Palais Garnierissa vuonna 1983. Sen jälkeen oli hiljaista lähes vuosikymmenen ajan, kunnes teos palasi näyttämölle Pariisissa ja Salzburgissa. 1990-luvun lopulla alkoi suosiopiikki, jonka aikana oopperaa esitettiin eri puolilla Eurooppaa ja myös San Franciscossa. Sen laannuttua on esityksiä ollut 2010-luvulla vähemmän. Darmstadtissa tuotanto on ollut hyvin suosittu ja onneksi talo sai järjestettyä vuoden loppuun lisänäytöksen, että minäkin pääsin esityksen näkemään (toinen lisänäytös on tulossa vielä tammikuun lopulla). Teos oli muuten houkutellut katsomoon kourallisen fransiskaaniveljiäkin.

Jo esityksen alkaessa katsomoon oli rajattu ristin muotoinen alue, johon kuorolaiset asettuivat kolmannessa näytöksessä laulamaan valkoisissa puvuissaan. Vaikuttavaa! Esiripun noustessa oli lähes koko näyttämö laskettu alas ja suurikokoinen orkesteri soitti alhaalla montussa. Vähitellen näyttämöä nostettiin ylös ja lopulta kapellimestari ja orkesteri olivat kokonaan näkyvillä. Tapahtumat oli keskitetty näyttämön kapealle etureunalle. Ohjaaja Karsten Wiegand oli tehnyt hienoa työtä ja käytti tyylikkäitä, vähäeleisiä ratkaisuja sekä merkityksellisiä video- ja kuvaprojisointeja. Lavastus oli Bärbl Hohmannin ja yksinkertainen puvustus Andrea Fisserin suunnittelema. Nico Göckelin valaistus toimi vaikuttavana esityksen osana.

Johannes Harneit oli osaava kapellimestari ja johti oopperan vakaasti. Kuoro oli poikkeuksellisen hyvä ja kuoronumerot olivat melkeinpä koko oopperan parasta antia. Georg Festlillä oli iso rooli Saint Françoisina, mutta hän jaksoi sen läpi hienosti ja koskettavasti. Spitaalinen (Le Lépreux) Mickael Spadaccini oli sairastunut (toivottavasti ei kuitenkaan lepraan – heh heh!), joten hänen tilalleen oli jouduttu etsimään varamies. Kaikki roolia tehneet eurooppalaiset oli kuulemma soitettu läpi, mutta kukaan ei ollut täksi päiväksi vapaana! Jean-Noel Briend oli sitten tarttunut haasteeseen ja opetellut nopeasti itselleen uuden roolin. Apulaiskapellimestari Jan Croonenbroeck piti varmuuden vuoksi hänelle "plaria" näkyvillä näyttämön reunalla. Mutta hienosti Briend tehtävänsä hoiti.

Enkelinä (L'Ange) lumosi kuulasääninen Katharina Persicke. Muissa solistitehtävissä oli kuusi veljeä: Frère Léon (Julian Orlishausen), Frère Massée (David Lee), Frère Elie (Michael Pegher), Frère Bernard (Johannes Seokhoon Moon), Frère Sylvestre (Werner Volker Meyer) ja Frère Rufin (David Pichlmaier).

Saint François d'Assise oli ilman muuta kokemisen arvoinen ja vaikuttava ooppera, mutta yli viiden tunnin kesto oli tämänlaatuiselle teokselle aivan liikaa. Ooppera oli laadukkuudestaan huolimatta jotenkin henkisesti raskas ja kuormittava – ja päätäni alkoi kivistää jo kolmen tunnin kohdalla!