Jesselin suosikki sai arvoisensa tuotannon

9.12.2018 Léon Jesselin operetti Schwarzwaldmädel Meininger Staatstheaterissa

Meiningenin mainio kaupunki sijaitsee keskisessä Saksassa, Thüringenin osavaltiossa. Kävin siellä viimeksi oopperan perässä keväällä 2016 ja nyt puolestaan operetti sai minut pistäytymään paikan päällä. Tällä välin kaupungin teatteri Das Meininger Theater oli vaihtanut nimensä Meininger Staatstheateriksi. Meiningenilla on tunnettu historia teatterikaupunkina jo 1700-luvulta lähtien, vaikka nykyinen tulipalon jälkeen rakennettu teatterirakennus onkin vasta hieman yli sata vuotta vanha.

Säveltäjä Léon (Leon) Jesselin isä Samuel oli Puolan juutalainen, joka emigroitui Yhdysvaltoihin ja palasi sieltä löytämänsä vaimon Maryn kanssa takaisin Eurooppaan. Poika Léon syntyi 1871 itäisessä Saksassa, nykyisen Puolan alueella. Opintojensa jälkeen hän kääntyi kristityksi ja toimi kapellimestarina monissa saksalaisissa kaupungeissa ennen päätymistään Berliiniin vuonna 1911. Pari vuotta myöhemmin hän saavutti mainetta ensimmäisellä operetillaan Die beiden Husaren, mutta varsinainen potin räjäyttäjä oli Schwarzwaldmädel vuodelta 1917. Sitä esitettiin Berliinissä lähes yhtä soittoa 900 kertaa ja seuraavan vuosikymmenen aikana teoksen lasketaan saaneen Saksassa ja ulkomailla yhteensä kuutisentuhatta esitystä!

Schwarzwaldmädel on edelleen esitetyimpiä saksankielisiä operetteja ja jonkin nimeämättömän lähteen mukaan jopa esitetyin. Teoksen sanotaan olleen Hitlerin ja Himmlerin suosikki, mutta tämä ei estänyt Jesselin kurjaa kohtaloa. 1930-luvulla hänen sävellystensä esittäminen ja levittäminen kiellettiin ja hänet potkittiin pois Reichsmusikkammerista. Joulukuussa 1941 Jessel pidätettiin ja hän kuoli Gestapon kidutuksen seurauksena tammikuun alussa 1942. Tuotteliaalta säveltäjältä ehti valmistua kolmisenkymmentä musiikkiteatteriteosta.

Olin katsomassa Meiningenin uuden Schwarzwaldmädel-tuotannon toisen ensi-illan. Saksalaisissa pikkukaupungeissa on tullut nähdyksi heikkojakin ooppera- ja operettiesityksiä, joten odotukseni eivät olleet korkealla. Mutta niin vain jouduin yllättymään! Esitys oli kaikin puolin tasokas ja onnistunut. Kiitokset ohjaaja Tobias Rottille – lavalla tapahtui riittävästi ja kivat oivallukset piristivät kokonaisuutta. Christian Rinken lavasteet olivat kerrassaan upeat ja näyttävyydessään poikkeukselliset. Puvustus oli Kerstin Jacobssenin suunnittelema.

Operetin musiikissa on paljon hienoja ja tarttuvia melodioita. Orkesteri soitti menevästi mutta silti elegantisti kapellimestari Mario Hartmuthin johdolla. Kuoro ei nyt ehkä ollut mitenkään häikäisevä, mutta hyvää perustyötä sielläkin tehtiin. Positiivisimman yllätyksen tarjosivat solistit, joilta kuultiin ja nähtiin laatusuorituksia. Stan Meus oli mainio Domkapellmeister Blasius Römer – se vanha hupsu, joka ei tietenkään saa tavoittelemaansa nuorta neitoa. Ehei, neito Bärbele (Laura Demjan) päätyy kylään putkahtaneen kulkumies Hansin kainaloon. Hansin roolissa ollut Ondrej Šaling oli tänään sairas, mutta hän näytteli lavalla ja esitti puherepliikit. Lauluosuudet hoiti näyttämön sivusta komeaääninen varamies, jonka nimi jäi tuntemattomaksi.

Edellä mainittu Hans oli lähtenyt Berliinistä pakoon omistushaluista tyttöystäväänsä Malwinea. Matkaseurana on miehen paras ystävä Richard (Robert Bartneck). Kuinka ollakaan, saapuu myös Malwine (Sonja Freitag) samaan kylään, jossa on alkamassa Pyhän Cecilian juhla. Koska jo edellä kerroin Hansin päätyvän yhteen Bärbelen kanssa, niin odotettu ratkaisu on, että Richard ja Malwine löytävät lopulta toisensa. Lisääkin pareja saadaan, kun Römerin tytär Hannele (Kylee Slee) ja majatalon isäntä Jürgen (Daniel Pannermayr) sekä nuori kylänmies Theobald (Youngkyu Suh) ja Jürgenin tytär Lorle (Carolina Krogius) päätyvät tahoillaan yhteen. Eikä tässä vielä kaikki: Loppukohtauksessa Römer-parkakin saa suukon Bärbelen iäkkäämmältä Traudel-tädiltä (Sylvia Hofmann) ja berliiniläinen turisti Schmusheim (Peter Liebaug) päätyy kolmen kimppaan Richardin ja Malwinen kanssa. Hyvä mieli siis kaikille!