Aurinkoista komediaa harmaisiin päiviin

1.12.2018 Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmä Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä

Eilisen pikkujouluillan jälkeen en kaivannut mitään korkealentoista taide-elämystä, vaan kepeämpää viihdettä. Ja sitä Helena Anttosen kirjoittama Pullo cavaa ja aurinkoa tarjosi kyllä koko rahan edestä. Näytelmässä neljä kuusikymppistä, eronnutta tai leskeksi jäänyttä taiteenystävää matkustaa Portugaliin. Yksi naisista on ostanut sieltä talon kaikkien yhteiseksi taiteilijakodiksi eläkepäiviä varten. Tosin rahoja tähän ei ole olemassa ja hän ei ole kertonut suunnitelmastaan muille naisille lainkaan...

Yleisölle tarjottiin malliesimerkki nokkelasti kirjoitetusta, näyttämöllä taitavasti toteutetusta ja ajoitetusta komediasta. Kiitos kuuluu paitsi Milko Lehdon ohjaukselle, ennen kaikkea loistaville näyttelijöille: Heidi Herala, Jaana Saarinen, Aino Seppo ja Eija Vilpas. Välillä mennään räävittömyyksien puolelle, mutta cavaa nauttivat rouvat saavat tämän anteeksi, sillä sekin tapahtuu (melkein) hyvällä maulla. En ole varmaan missään HKT:n esityksessä kuullut yleisön nauravan ja hihkuvan näin paljon, ja kovin hauskaa näytti lavallakin olevan. Aino Sepon näyttelemä rauhallinen ja varautunut Tuulia oli eri maata kuin muut naiset – hän toi hyvää kontrastia ja vaihtelua henkilödynamiikkaan.

Upean lavastuksen oli suunnitellut Katariina Kirjavainen ja naisten persoonallisuuksia hienosti ilmentäneen puvustuksen Sanna Levo. Hieman minua häiritsi se, että vaikka oltiin Portugalissa, niin monet viittaukset, musiikki jne. olivat espanjalaisia – ja jopa portugalilainen remonttimies Carlos puhui pari kertaa espanjaa! Carlosin esittäjä jäi minulle tuntemattomaksi suuruudeksi, sillä HKT:n sivuilla rooliin nimetty Sauli Suonpää ei tässä näytöksessä ollut lavalla. Sama mies esitti myös lappilaista taiteenostaja-liikemies Oulaa, mutta tästä liioitellusta ja teennäisestä roolityöstä en liiemmin pitänyt. Carlosin arkkitehtivaimoa Lauraa esitti Sanna-June Hyde.