Naamiohuvit ilman suurempia kohokohtia

29.12.2018 Giuseppe Verdin ooppera Naamiohuvit (Un ballo in maschera) Staatstheater Darmstadtissa

Naamiohuvit ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini Verdin oopperoista – se ei edes mahdu omalle Top ten -listalleni säveltäjän tuotannosta. Oopperassa on muutamia mainioita aarioita, mutta yksikään niistä ei ole kohonnut "kaikkien tuntemaksi" hitiksi. Eikä sävellys mielestäni ole muutenkaan parasta Verdiä. Antonio Somman libretto ajaa asiansa, mutta ei sekään mikään ylittämätön mestariteos ole. Kuinka moni muuten tietää, että Somma käytti pohjana Eugène Scriben librettoa, jonka tämä kirjoitti Daniel-François-Esprit Auberin Gustave III, ou Le bal masqué -oopperaan vuodelta 1833? Verdin versiohan on vasta vuodelta 1859 – kierrätys kunniaan siis!

Em. syistä johtuen olen nähnyt Naamiohuvit vain kahdesti ennen tätä Darmstadtin esitystä. Talon uuden tuotannon oli ohjannut Valentin Schwarz, jonka näkemys oli päällisin puolin tavanomainen, mutta esimerkiksi vähiä naisrooleja nostettiin mukavasti esille. Lavastus ja puvustus oli Andrea Cozzin käsialaa. Tummat kiviseinät, haudat ja kiviset patsaat, kaikkien henkilöiden musta puvustus (paitsi kunkulla oli yllään harmaata!), myllynkivikaulukset ym. seikat loivat näyttämölle hyvin synkän ilmapiirin, jota Benedikt Vogtin valaistus vielä korosti. Kokonaisuus olisi sopinut paremmin vaikkapa Don Carlosiin!

Kustaa III:n roolin tehneeltä Timothy Richardsilta löytyi kestävyyttä ja kaunista laululinjaa, mutta jäin kaipaamaan tarkkuutta niin sävelpuhtauden kuin ajoituksenkin suhteen. Keri Alkema (Amelia) onnistui hienosti osassaan ja Sergio Vitale (Anckarström) oli illan hienoimpia laulajia. Myös syvä-äänistä Katrin Gerstenbergeriä (Ulrica) kuunteli mielellään. Muissa osissa nähtiin mm. Cathrin Lange (Oscar), David Pichlmaier (Cristiano), Marko Špehar (kreivi Ribbing), Johannes Seokhoon Moon (kreivi Horn) ja Jaroslaw Kwaśniewski (tuomari).

Esityksen kapellimestari oli vaihtunut ja korokkeelle nousi nyt Jan Croonenbroeck. Nuori johtaja ei oikein saanut musiikkia lentoon ja varsinkin hänen soutavat temponsa häiritsivät. Välillä mentiin niin laahaavassa tahdissa, että se alkoi jo unettamaan.