Vastakohtien ilta

6.8.2018 Krzysztof Urbaniak, urut Kallion kirkossa Helsingissä

6.8.2018 Le jardin florissant - Ruusuromaanin kukkiva puutarha -konsertti Pyhän Laurin kappelissa Vantaalla

Kallion kirkossa järjestetyssä Helsingin Urkukesän iltakonsertissa esiintyi puolalainen urkutaiteilija Krzysztof Urbaniak (s. 1984). Hän on saanut oppinsa Varsovassa ja Stuttgartissa ja opettaa tätä nykyä Łódźin ja Krakovan musiikkiakatemioissa. Urbaniakilla on runsaasti kilpailumenestystä ja käsiohjelman mukaan mies tuntuu häärivän aktiivisesti monilla urkuihin ja urkumusiikkiin liittyvillä osa-alueilla.

Konsertti alkoi Kangasalan urkurakentamon käsialaa olevilla kuoriuruilla, jotka ovat vuodelta 1987. Nämä hollantilaista ja pohjoissaksalaista barokkitraditiota edustavat 19-äänikertaiset urut sopivat erinomaisesti avausnumeroiden esittämiseen: J. S. Bachin 15-minuuttinen Toccata, adagio ja fuuga C-duuri BWV 564 soi vaikuttavan komeasti. Bachilta kuultiin vielä An Wasserflüssen Babylon BWV 653b ja kolmantena barokkinumerona Dieterich Buxtehuden Preludi g-molli BuxWV 163.

Näiden jälkeen Urbaniak siirtyi parvelle 48-äänikertaisten Åkerman & Lund -pääurkujen ääreen. Tämä vuonna 1995 valmistunut soitin edustaa ranskalais-romanttista tyyliä. Felix Mendelssohn-Bartholdyn Allegro d-molli soikin valtavalla voimalla ja intensiteetillä. Seuraavat kappaleet olivat vähemmän tunnetuilta säveltäjiltä: Friedrich Wilhelm Markullin koraalialkusoitto Christus, der ist mein Leben ja Traugott Immanuel Pachalyn Fuga über B-A-C-H. Johannes Brahmsilta kuultiin puhutteleva Herzlich tut mich verlangen op. 122 nr 10 ja tätä seurasi Urbaniakin oma lyhyehkö ja moderni improvisaatio. Päätösnumerona kajahti Louis Viernen tuttu Carillon de Westminster.

Konsertin ohjelma oli monipuolinen ja mielenkiintoinen - ehkä ainoana kriittisenä huomiona oli improvisaationumeron paikka; sen sijainti ohjelmassa ei ollut paras mahdollinen. Urbaniak osoittautui laaja-alaiseksi ja näkemykselliseksi sekä teknisesti moiteettomaksi urkuvirtuoosiksi. Hänen soittoaan oli todella ilo kuunnella Kallion kirkon hyvässä akustiikassa.

* * *

Myöhäisillaksi ehdin vielä Vantaalle, jossa keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon vieressä nököttävässä siunauskappelissa oli BRQ Vantaa -festivaalin konsertti. Kappeli valmistui vasta 2010 ja se istuu mielestäni heikonpuoleisesti muutoin hienosti säilyneeseen vanhaan kirkonkylämiljööseen.

Konsertissa esiintyivät Tuuli Lindeberg (sopraano) ja Anna-Maaria Oramo (clavisimbalum ja virginaali). Ohjelma oli rakennettu 1200-luvun runoelman, Ruusuromaanin (Roman de la Rose) ympärille. Kuulimme keskiajan ja renessanssin musiikkia, jonka avulla kerrottiin tarina nuoren miehen unimatkasta ja kohtaamisesta Ruusun kanssa. Tapahtumapaikkana oli paratiisimainen Mielihyvän puutarha.

Trubaduuri- ja truveerilaulut, balladit ja chansonit veivät Lindebergin ja Oramon esityksinä ajatukset jonnekin kauas... Voi mitä hehkua, tunteikkuutta ja aistillisuutta - ripaus erotiikkaakin jossain välissä! Osa ohjelman säveltäjänimistä oli minulle tuntemattomia; Jaufre Rudelin tunnistin, samoin Guillaume Dufayn ja pari muuta. Niin ja tietenkin William Byrdin, jolta kuultiin pari instrumentaalikappaletta. Hauskasti Lindeberg ja Oramo pääsivät pistäytymään hetkeksi myös toistensa tonteilla - onhan heillä kummallakin takanaan sekä piano- että lauluopintoja, vaikka polut ovat vieneetkin eri suuntiin.

Konsertin molemmilta taiteilijoilta voi aina odottaa korkeaa tasoa ja osaamista, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Lindebergin ja Oramon herkät tulkinnat olivat aivan muuta kuin aiempi urkukonsertin jyly, mutta juuri vastakohtaisuuksissa on usein jotain kiehtovaa. Clavisimbalum on harvoin vastaan tuleva keskiaikainen cembalon edeltäjä, eikä samaan perheeseen kuuluva virginaalikaan ihan jokapäiväinen konserttisoitin ole. Sen kultakautta olivat myöhäisrenessanssi ja varhaisbarokki, ja mm. edellä mainitun William Byrdin kappaleet istuvat sille mainiosti. Anna-Maaria Oramo osoitti hallitsevansa molemmat soittimet suvereenisti.