Birgittaa ja Mahleria – voi mikä pari!

24.8.2018 Jani Sivénin ooppera Pyhä Birgitta Naantalin kirkossa

Jani Sivénin kolmas ooppera sopi mainiosti juhlistamaan Naantalin kaupungin 575-vuotisjuhlaa. Pyhä Birgitta sai ensi-iltansa eilen torstaina ja tänään perjantaina oli vielä kaksi esitystä. Tuotanto on turkulaisen Oopperakammari ry:n.

Birgitta Birgersdotter (1303-1373) oli ruotsalainen mystikko ja aikansa vaikutusvaltaisia naisia. Hänet kanonisoitiin vuonna 1391. Birgitta perusti edelleen toimivan Ordo Sanctissimi Salvatoris -nimisen sääntökunnan, joka tunnetaan yleisesti Pyhän Birgitan sääntökuntana tai birgittalaissääntökuntana. Birgitan suunnittelema luostari perustettiin Ruotsin Vadstenaan vasta hänen kuolemansa jälkeen 1384. Nykyiseen Naantaliin birgittalaisluostari perustettiin viitisenkymmentä vuotta myöhemmin ja se toimi yli sadan vuoden ajan. Naantalin kirkko on entinen luostarin kirkko ja ainoa siitä jäljellä oleva rakennus.

Sivénin teos alkoi hienolla prologilla, jossa kuoron jäsenet lauloivat ryhminä Cantus sororum -kokoelman hymnejä eri puolilla kirkkoa. Yleisö ei tietenkään tajunnut hiljentyä niitä kuuntelemaan, vaan kirkossa vallitsi melkoinen pulina ja mekastus varsinaisen oopperan alkamiseen saakka. Teos sisälsi yksitoista kohtausta, jotka ajoittuvat Birgitan elämän eri vaiheisiin. Birgittana nähtiin kolme eri solistia, jotka olivat toisinaan samanaikaisestikin lavalla.

Nuorta Birgittaa esitti Anni Niemelä, aikuista Reetta Haavisto ja vanhaa Riikka Hakola. Satu-Kristina Vesa oli Birgitan imettäjä ja palvelija Anna. Tiitus Ylipäällä oli ainoana miessolistina useita rooleja, mm. Annan poika Bjärne ja Birgitan rippi-isä. Kirkon käytävällä ja lavallakin pyörähdelleen lauluensemblen eli tertsetin muodostivat Anna Ginström, Essi Lind ja Ruut Karhula. Kaikki solistit olivat korkeatasoisia laulajia ja tekivät vaikuttavaa työtä. Erikseen on mainittava Satu-Kristina Vesan upea näytteleminen Annana. Esityksessä nähtiin vielä Kristuksen mykkäroolissa Oskari Campomanes.

Pyhä Birgitta oli onnistunut kokonaisuus. Mirva Koivukankaan libretto ansaitsee kiitosta; se ei ollut lainkaan hullumpi eikä ainakaan sellaista räpellystä kuin monissa uusissa suomalaisoopperoissa on tavannut viime vuosina olla... Ville Saukkosen harkittu ohjaus toimi erinomaisesti ja oli riittävän pelkistetty. Lavastuksesta vastasi Jani Uljas, puvustuksesta Marjo Haapasalo ja valoista Mari Agge.

Jani Sivén johti itse teoksensa. Pidin musiikista kovasti, mihin ehkä vaikutti orkesterin erikoinen kokoonpano: urut, saksofoni, harppu ja erilaisia lyömäsoittimia. Säveltäjä oli hyödyntänyt taitavasti kirkkotilan akustiikkaa ja kaikua. Musiikilliseen lopputulokseen vaikutti kiinnostavasti se, että orkesteri ja kuoro olivat kirkkosalin takaosassa ja solistit sen etuosassa. Kamarikuoro Auditen tasokas ja sielukas esiintyminen kruunasi kokonaisuuden; Sivén oli kirjoittanut perustamansa ja yli 25 vuotta johtamansa kuoron osuudet "mittatilaustyönä".

* * *

Ehdin oopperan jälkeen ajoissa hotellihuoneeseeni seuraamaan Yle Areenasta suorana lähetyksenä Helsingin juhlaviikkojen konsertin. Esiintymässä oli Radion sinfoniaorkesteri sekä viisi kuoroa ja kahdeksan solistia Hannu Linnun johdolla. Teoksena oli Gustav Mahlerin Sinfonia nro 8 Es-duuri.

En ole koskaan ollut Mahlerin megalomaanisten hullutusten suurimpia ystäviä. Kahdeksas sinfonia muodostuu kahdesta jossain määrin erillisestä osasta, jotka yrittävät työntää yhteen keskiaikaista hymniä ja Goethen Faustia. Merkillistä! Mutta täytyy myöntää, että tämä esitys kyllä toimi, kun ei vaivannut liikaa päätään... Hannu Linnulla oli kokonaisuus hyvin otteessaan ja solistikaarti oli loistava, vaikka Johanna Rusanen-Kartano ja Tommi Hakala olivatkin sairastuneet. Laulamassa olivat Camilla Nylund, Helena Juntunen, Anu Komsi, Lilli Paasikivi, Tuija Knihtilä, Tuomas Katajala, Stephen Gadd ja Mika Kares. Melkein kotimainen dream team!