Täyden vastineen oopperakonsertti

16.8.2018 Suuri Oopperagaala Laurentius-salissa Lohjalla

Lohjan Tenoripäivät vaihtoi nimensä Lohja Soi -festivaaliksi, mutta jatkaa onneksi ohjelmapolitiikassaan laulumusiikin painottamista. Laurentius-salin perinteinen Suuri Oopperagaala oli loppuunmyyty - mikä ei ollut ihmekään, kun esiintymään oli saatu kansainvälisen tason solistikvartetti: sopraano Camilla Nylund, mezzosopraano Monica Groop, tenori Tuomas Katajala ja basso Mika Kares. Konsertissa soitti Lohjan kaupunginorkesteri Markus Lehtisen johdolla. Aarno Cronvall toimi lähes kolmetuntisen illan juontajana ja melkein malttoi pitää lörpöttelynsä kurissa...

Liikkeelle lähdettiin Mozartilla: Ryöstö seraljista -oopperan alkusoitto, Osminin Wer ein Liebchen hat gefunden sekä duetto Verwünscht seist du samt deinem Liede! Osminina lauloi tietenkin Kares ja Belmontena Katajala. Väliin kuultiin Figaron häiden alkusoitto ja sitä seurasi vielä kaksi Mozart-numeroa: Fiordiligin ja Dorabellan duetto Prenderó quel brunettino (es. Nylund & Groop) oopperasta Così fan tutte ja Taminon Dies Bildnis ist bezaubernd schön (es. Katajala) oopperasta Taikahuilu. Mahtavaa!

Monica Groop lauloi upeasti Delilan aarian Mon coeur s'ouvre à ta voix Saint-Saënsin Simson ja Delilasta. Tämän jälkeen seurasi pari numeroa Verdiltä: Fiescon resitatiivi ja aaria Simon Boccanegrasta sopi Karekselle erinomaisesti, kuten myös Elisabettan Tu che le vanità (oopperasta Don Carlo) Nylundille. Ennen väliaikaa kuultiin Bizet'n Carmenista alkusoitto, jossa Lehtinen paahtoi menemään hurjalla tempolla, sekä Habanera, jonka esitti teemaan sopivaan asuun vaihtanut Groop.

Konsertin jälkipuolisko alkoi Tšaikovskin Jevgeni Oneginilla: ensin alkusoitto, sitten Lenskin Kuda, kuda (es. Katajala) ja Greminin Ljubvi vse vozrasti pokorny (es. Kares). Katajalan esitys oli parhaimpia tästä aariasta aikoihin kuulemiani, eikä Kareskaan ollut hullumpi - ääni ja olemus vaan kaipaavat lisää vuosia tätä roolia ajatellen.

Ja sitten Wagner-osio: Lohengrinin 3. näytöksen alkusoitto soi vaikuttavasti ja Nylundin Dich, teure Halle eli Elisabethin aaria Tannhäuserista sai suorastaan ihon kananlihalle. Kares lauloi lämpimästi Dalandin Mögst du, mein Kind -aarian Lentävästä hollantilaisesta.

Tuomas Katajala oli valinnut oopperakonserteissa harvemmin kuultavan numeron, nimittäin Maxin resitatiivin ja aarian von Weberin Taika-ampujasta. Groopin viimeisenä kappaleena oli Va! Laisse couler mes larmes -aaria Massenet'n Wertheristä. Konsertti päättyi Dvořákin Rusalkan sävelin: Rusalkan ja Vodnikin duetto (es. Nylund & Kares) sekä "pakollinen" Laulu kuulle. Nylund kyllä esitti viimeisen numeron niin upeasti, että se upposi suoraan sydämeen.

Konsertti oli kokonaisuudessaan huikean hieno ja antoisa. Kaikki solistit onnistuivat upeasti numeroissaan ja orkesterikin oli hyvässä vedossa - paria pikku horjahdusta ei kannata laskea. Wagner soi päässä vielä paluumatkallakin...