Ländlerin tahdeista suomalaisiin lauluihin

9.8.2018 Kesäisen kevyesti keinahdellen -konsertti Espoon tuomiokirkossa

Urkuyö ja Aaria -festivaali on tarjonnut Erkki Korhosen johtajakaudella kovin vähän urkumusiikkia, mutta vokaalimusiikin ystäviä on hemmoteltu ylenpalttisesti. Niin tässäkin konsertissa, jossa solisteina esiintyivät sopraano Mari Palo, mezzosopraano Lilli Paasikivi, tenori Tuomas Katajala ja baritoni Kristian Lindroos. Pätevinä pianisteina olivat Tuula Hällström ja Erkki Korhonen.

Ohjelman käynnisti Johannes Brahmsin Liebeslieder Walzer op. 52. Molemmat pianistit istuivat flyygelin ääressä ja soittivat kappaleet nelikätisesti. Solistit eläytyivät hienosti laulujen teksteihin, yhteislaulu sujui erinomaisesti ja joitakin hienoja yksilösuorituksiakin kuultiin.

Toivo Kuula -osuuden pianistina toimi Erkki Korhonen. Tuomas Katajala lauloi aluksi Syystunnelman ja Aamulaulun. Todella koskettavia ja herkkiä tulkintoja! Lilli Paasikiven numerona oli Kesäyö kirkkomaalla, jonka aikana melkein joutui pyyhkimään silmäkulmiaan. Tätä riskiä eri ollut Kristian Lindroosin railakkaissa esityksissä: Luullahan jotta on lysti olla ja Niin kauan minä tramppaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Oskar Merikanto -osuus pianistinaan Tuula Hällström. Hän soitti aluksi soolonumeronaan Romanssin op. 12. Aivan loistava esitys; niin sävykäs ja kaunis! Hällström todellakin ansaitsi yleisön poikkeuksellisen voimakkaat aplodit. Ja sitten lauluihin: Mari Palo ja Tuomas Katajala duetoivat Soipa kieli -kappaleen ja Katajala jatkoi Ma elän! -laululla. Jälkimmäinen tuotti konsertin ainoat bravo-huudot. Paasikivi tunnelmoi Pai, pai, paitaressulla ja Palo Omenankukilla sekä Kun päivä paistaa -kappaleella. Jälkimmäisen lopetus oli niin komea, että yleisö osasi palkita sen kunnon suosionosoituksilla. Kristian Lindroosin Elämälle oli konsertin heikoin esitys, jossa laulaja oli äärirajoillaan. Lindroos jatkoi vielä Paasikiven kanssa hempeällä duetolla Onnelliset.

Suomalaisten laulujen jälkeen palattiin vielä hetkeksi Brahmsin pariin. Neue Liebeslieder op. 65 -sarjaa ei kuultu kokonaan, vaan ainoastaan osat 1, 2 ja 15. Hällström ja Korhonen taituroivat nämäkin kappaleet nelikätisesti. Heille molemmille on annettava koko konsertista kiitettävä arvosana. Ylimääräisenä kuultiin Merikannon Oi, kiitos sa Luojani armollinen.