Kreisikomediaa Voltairen ja Bernsteinin tapaan

25.8.2018 Leonard Bernsteinin operetti Candide Savoy-teatterissa Helsingissä

Yhdysvaltalainen kapellimestarilegenda Leonard Bernstein syntyi 25.8.1918. Mikäpä olisi sopivampi tapa muistaa miehen 100-vuotispäivää kuin hänen musiikkinsa esittäminen ja vaikkapa hänen operettinsa ensi-ilta? Vuonna 1990 kuollut Bernstein oli paitsi kapellimestari, myös säveltäjä, pianisti ja armoitettu pedagogi.

Candide-operettia on esitetty viimeksi Helsingissä yli 40 vuotta sitten (Kaupunginteatterissa vuosina 1975-76). Uusien Savoy-teatterin esitysten äiti on Heli Immonen, jonka yritys toimii produktion tuottajana. Ohjaaja on Tuomas Parkkinen, joka on onnistunut tämän poukkoilevan tarinan kanssa mainiosti. Operetin juonihan on aivan päätön ja absurdi, mutta Parkkinen ei sortunut liioitteluun - tai ehkä vähän, juuri tarinan edellyttämän verran. Osku Heiskasen koreografia tuki esitystä hyvin, kuten myös Annukka Pykäläisen näyttävä puvustus.

Operetin libretto perustuu Voltairen pienoisromaaniin. Kertomukseen sisältyy paikoin pilkahtelevaa filosofista sisältöä ja pohdintaa, mutta on mahdotonta tietää kuinka tosissaan kirjailija on niiden kanssa ollut. Tuskinpa kovin, sillä satiiri on leimallista, ja nuo kohdat katoavat sujuvasti Candiden karnevalistiseen keitokseen ilman sen suurempaa huomiota. Savoy-teatterissa esitys kuultiin uutena Auli Särkiö-Pitkäsen suomennoksena. Sillä oli ansionsa eli pääosin suomentaja on tehnyt hyvää työtä - mutta oli tekstissä kömpelöitäkin paikkoja, joissa teksti ei oikein istunut nuottikuvaan. Lisäksi huomasin pari kohtaa, joissa käännös ei tavoittanut alkuperäisen libreton huumoria tai sanaleikkiä.

Seuraamani ensi-ilta oli musiikillisesti onnistunut. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea energiselle kapellimestari Jonas Rannilalle, joka ylläpiti menoa ja melskettä tyylikkäästi ja tarkasti. Jo alkusoitto nosti odotukset korkealle - hyvää on varmasti tulossa! Bernsteinin sävellyksessä on herkullista parodiaa moneen suuntaan. Helsinki Sinfonietta soitti innostuneesti ja värikkäästi, eikä tuotantoon kootusta Candide-kuorostakaan ole kuin hyvää sanottavaa. No, ehkä jonkun kerran osa kuorolaisista oli hieman eri kohdassa nuottiviivastolla, mutta pian taas palattiin samaan tahtiin.

Solisteina kuultiin kokeneita laulajia, jotka onnistuivat hyvin osuuksissaan ja myös näyttelemiseen oli panostettu. Heikki Kilpeläisellä oli monirooli Voltairena, Panglossina, Martinina ja Cacambona. Tero Harjunniemi oli vakaa Candide ja Kaisa Ranta taiturillinen Cunegonde. Heikki Halinen väläytteli pari kertaa tenoriäänensä loistoa Kuvernöörinä; hän esitti myös Vanderdendurin ja Ragotskin roolit. Annami Hylkilä jäi Paquettena vähän taka-alalle. Jussi Merikanto oli hyvässä laulukunnossa Maximilianina ja Kapteenina. Heli Immosella oli herkullisia hetkiä Vanhan rouvan osassa.