Urkuja ja oopperaa

8.8.2018 Night at the Opera -konsertti Sibeliustalossa Lahdessa

Lahden Kansainvälisen Urkuviikon konsertti yhdisti kaksi suurta rakkauttani: ooppera- ja urkumusiikin. Tai näin ainakin luulin ja karu todellisuus paljastui vasta käsiohjelmasta: uruilla soitettiin vain muutama numero ja kaikki aariat kuultiinkin pianosäestyksellä. Konsertin juontajana ja pianistina toimi Erkki Korhonen, joka teki flyygelinsä ääressä erinomaista työtä alusta loppuun saakka.

Konsertin ensimmäinen numero oli melkoinen rimanalitus, sillä Bizet'n Carmen-oopperan alkusoitto ei luonnistunut urkuri Marjukka Liimataiselta. Tempo oli naurettavan hidas, rekisteröinnit valjuja, vääriä ääniä tuli melkoisen paljon ja surkeuden viimeisteli päin mäntyä kilistellyt lyömäsoittaja Riku Heino. Yleensä lyömäsoittajat ovat rytmillisesti hyvin tarkkoja ja jämptejä, mutta nyt osa iskuista osui minne sattuu. Carmenin Habaneran esitti mezzosopraano Pilvi Äikäs ja sen jälkeen oli vuorossa toinen Liimataisen urkunumero: Massenet'n Thaïs-oopperan tuttu Meditaatio. Eipä vakuuttanut tämäkään - urkuri ei tuntunut olevan lainkaan sinut soittimen ja sen mahdollisuuksien kanssa.

Lakmén ja Mallikan kukkaisduetossa (Delibes'n oopperasta Lakmé) sopraano Aurora Ikävalkon ja Pilvi Äikäksen äänet sointuivat kauniisti yhteen. Tenori Ilkka Hämäläinen aloitti vahvasti osuutensa Dein ist mein ganzes Herz -numerolla Lehárin operetista Hymyn maa. Toinen tenori Risto Saarman vei meidät Tšaikovskin maailmaan Ja ljublju vas, Olga -aarialla (oopperasta Jevgeni Onegin). Väliin Äikäs esitti Delilan aarian Saint-Saënsin Simson ja Delilasta ja sen perään Saarman jatkoi Lenskillä: Oi minne, minne kaikkositte päivät.

Ja sitten pari numeroa Puccinia: Aurora Ikävalko tarjosi sievän tulkinnan Laurettan O mio babbino caro -aariasta (oopperasta Gianni Schicchi). Tenori Mika Pohjosen numerona oli E lucevan le stelle eli Cavaradossin vaikuttava aaria Tosca-oopperasta. Ennen väliaikaa kuultiin vielä urkunumerona Pyhiinvaeltajien kuoro Wagnerin Tannhäuserista. Olen kuullut parikin kertaa Kalevi Kiviniemen soittavan saman kappaleen Sibeliustalon uruilla, ja totisesti tuli ikävä hänen taiturointiaan...

Konsertin toisella puoliskolla urkurina toimi Urkuviikon johtaja Pauli Pietiläinen. Ja nyt tuli soittoon aivan eri ote ja meininki! Wagnerin Lohengrinista kuultiin 3. näytöksen alkusoitto ja ns. morsiuskuoro. Ikävalko ja Äikäs esittivät jälleen toimivan dueton, Barcarollen Offenbachin Hoffmannin kertomuksista. Operettimusiikilla tunnelmoiden jatkoivat Saarman (Kaks' tummaa silmää Kálmánin Sirkusprinsessasta) ja Hämäläinen (Kun jo ilta on Kálmánin Kreivitär Marizasta).

Ja sitten aimo annos musikaalia: So in Love Cole Porterin Kiss me, Katesta (es. Äikäs) ja All I Ask of You Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksesta (es. Ikävalko & Saarman). Frederick Loewen My Fair Ladysta kuultiin Ikävalkon versio Elizan I Could Have Danced All Night -hitistä. Leonard Bernsteinin West Side Storyn kaksi numeroa päättivät musikaaliosuuden: Maria (es. Hämäläinen) ja Tonight (es. Ikävalko & Hämäläinen). Sekä Saarman että Hämäläinen tekivät oikein hyvän vaikutuksen musikaalinumeroissaan.

Lopuksi palattiin vielä oopperan pariin: Mika Pohjonen lauloi Nessun dorman Puccinin Turandotista. Erinomaisen Cavaradossin jälkeen olin jo julistamassa Pohjosen illan parhaaksi solistiksi, mutta nyt Calafin korkeiden nuottien parissa hänen äänensä säröili ikävästi. Pauli Pietiläinen soitti uruilla täräyttävän hienon version Verdin Aida-oopperan Juhlamarssista. Ja päätteeksi kaikki solistit yhtyivät La traviatan tuttuun juomalauluun Libiamo ne' lieti calici. Lopetus oli melkoinen antikliimaksi, sillä brindisi soi tasapaksuna ja haparoivana, eikä riehakkaasta elämänilosta ollut tietoakaan. Plääh!