Jumalainen Nylund

18.8.2018 Camilla Nylund, sopraano & Marita Viitasalo, piano Karjalohjan kirkossa Lohjalla

Olenkohan käyttänyt yllä olevan otsikon jo joskus aikaisemmin? Hyvin mahdollista, sillä niin upeita ja loistavia Camilla Nylundin esiintymiset ovat olleet aina kun minulla on ollut tilaisuus hänen laulutaidettaan kuulla.

Lohja Soi -festivaalin päätöspäivän konsertti järjestettiin Karjalohjan komeassa kivikirkossa. Salamaniskun sytyttämä tulipalo tuhosi kirkon vuonna 1970 - kuparikattokin suli ja vain seinät jäivät jäljelle. Raunio hylättiin pariksikymmeneksi vuodeksi, mutta onneksi Pioneerikoulu ei saanut himoitsemaansa lupaa sen räjäyttämiseen harjoitustyönä. 1990-luvun alussa käynnistyi kirkon korjaaminen ja mm. uusi kellotapuli valmistui 1995. En ollut käynyt sisällä kirkossa koskaan aiemmin, mutta tämän näyte-erän perusteella se osoittautui myös akustiikaltaan hyväksi konserttikirkoksi.

Avaukseksi kuulimme Toivo Kuulaa: Sinikan laulu, Sinipiika, Tuijotin tulehen kauan ja Purjein kuutamolla. Eihän sille mitään voinut, että jouduin pyyhkimään silmäkulmia jo heti alkuun... Claude Debussyn kuusi laulua Paul Verlainen runoihin eivät suinkaan ole unohdettuja, vaan Ariettes oubliées tunnetaan kyllä - ja ihanan Nylundin laulamana vielä useamman olisi syytä ne tuntea!

Väliajan jälkeen oli vuorossa Richard Wagnerin viisiosainen sarja Wesendonck-Lieder. Säveltäjä on tavoittanut upeasti Mathilde Wesendonckin tekstien erilaiset tunnelmat, ja vaikka lauluja esitetään todella usein, en tunnu koskaan kyllästyvän niihin. Eikä ole aihettakaan, jos esitys on näin korkeatasoinen kuin Nylundilla ja pianisti Marita Viitasalolla.

Viimeisen osion muodostivat viisi Richard Straussin laulua: Heimliche Aufforderung, Morgen!, Die Georgine, Mein Auge ja Cäcilie. Nylundin ja Viitasalon yhteistyö toimi näissäkin erinomaisesti. Ja niin oivallisia tulkintoja kuin kuulimmekin konsertin alkupuolella, niin pakko on todeta, että Nylund on selvemmin mukavuusalueellaan saksankielisen laulumusiikin parissa. Aivan fantastista!

Seisomaan nousseen yleisön suosionosoitukset palkittiin ylimääräisellä, joka oli Jean Sibeliuksen Var det en dröm? Väristyksiä vaan tuntui selkäpiissä! Ennen konserttia osuin kuulemaan harjoituksen lopun, ja sen perusteella duomme oli valmistanut toisenkin ylimääräisen. Karjalohjan yleisöllä oli kuitenkin niin kiire rynnätä ulos, että Kuulan Aamulaulu jäi tällä erää kuulematta...