Teppo Lampela: *****

26.9.2019 Kymi Sinfonietta, joht. Raymond Cox, viulu, sol. Teppo Lampela, kontratenori Kuusankosken kirkossa Kouvolassa

Kymi Sinfoniettan pieni yhtye tarjosi "italialaisen barokkimusiikin hurmaa" keskiviikkoiltana Kotkan kirkossa ja torstaina sama ohjelma uusittiin yleisöä pullistelevassa Kuusankosken kirkossa. Orkesteria liidasi konserttimestari Raymond Cox ja sen omia muusikoita oli täydentämässä kaksi vierailevaa soittajaa: Matias Häkkinen (cembalo) ja Jarmo Julkunen (vihuela, luuttu ja teorbi).

Mielenkiintoinen ohjelma oli taidolla suunniteltu ja tarjosi useiden Suomessa harvemmin kuultavien säveltäjien musiikkia. Francesco Geminiani sai kunnian aloittaa kappaleellaan Concerto grosso d-molli, joka on viimeinen hänen 12:n concerto grosson kokoelmastaan ja kunnianosoitus Arcangelo Corellille. Kappaleessa pyöritellään tunnettua La Follia -teemaa, joka on suomalaisille tuttu ainakin Toivo Kuulan Lampaanpolskasta.

Saksin vaaliruhtinas ja Puolan kuningas August II Väkevä lainasi 1730-luvulla oopperaseuruettaan Pietariin. Tätä kautta Giovanni Alberto Ristori päätyi säveltämään kantaatin Dai crini omai scuotate Venäjän tsaaritar Annan valtaannousun kuusivuotisjuhlaan. Siitä kuultiin aaria Dal seno mio spuntate solistinaan Teppo Lampela.

Seuraavaksi soivat Marco Uccellinin soitinsävellysten kokoelmasta Sonate, arie e correnti viides aaria Sopra la Bergamasca ja kuudes aaria Sopra un Balletto. Ennen väliaikaa päästiin Antonio Vivaldin ensimmäisen oopperan, vuonna 1713 kantaesitetyn Ottone in villan pariin. Teppo Lampela lauloi siitä kaksi aariaa: Par tormento ja Frema pur si lagni Roma.

Väliajan jälkeen palattiin Uccellinin teoksen pariin, ja kuultiin siitä yhdeksäs aaria L'Emenfrodito. Perään esitettiin em. Ristorin kantaatista kaksi Lampelan taituroimaa aariaa lisää: Voi che appiè del soglio augusto sekä Quel Pastor che unendo al suono.

Carlo Farinan Capriccio stravagante oli hauskan mielikuvituksellinen kappale, jossa saattoi kuulla mm. naukuvia kissoja, kukkoja ja kanoja tai erilaisten soittimien imitointia viululla. Lampelan viimeisenä lauluosiona oli kaksi aariaa Vivaldin Ottone in villasta: Compatisco il tuo fiero tormento ja Come l'onda. Konsertin päätti Antonio Bertalin Chaconne sooloviululle ja continuolle.

Kylläpä oli virkistävä ja täysipainoinen konsertti, vaikka orkesteri ei aivan vetänytkään vertoja periodisoittimia käyttäville vanhan musiikin spesialisteille. Teppo Lampela oli solistina ylivertainen ja onnistui huikean hienosti niin teknisesti vaikeissa kuvioissa, laajan äänialan ääripäissä, kuin aarioiden tunnetilojen välittämisessä. Täyden kympin suoritus!

* * *

Tämä on blogini 800. julkaisu. Kiitokset kaikille vanhoille ja uusille lukijoille!