Kelpo Lokki Kansallisessa

21.9.2019 Anton Tšehovin näytelmä Lokki Kansallisteatterissa Helsingissä

Kirjoitettakoon nyt blogiin muutama rivi tästä näytelmästä, vaikka se ei varsinaiseen aihepiiriin kuulukaan. Puolustelen tekoani sillä, että olen pitänyt tavattomasti Tšehovin novelleista aina teinivuosista lähtien ja hänen tunnetuimmat näytelmänsäkin olen nähnyt useita kertoja. Kansallisteatterissa on nyt ylenpalttinen Tšehov-syksy, kun pienellä näyttämöllä menee tämä Lokki ja suurella puolestaan Kolme sisarta.

Anne Rautiaisen ohjaama ja sovittama esitys jätti hieman ristiriitaisen vaikutelman. Paljon oli hyvää, toimivaa ja kiitettävää – niin että tšehovilainen tunnelma ja keskustelujen virta tavoitettiin mainiosti. Mutta sekaan mahtui varsinkin henkilöohjaukseen liittyviä ratkaisuja, joita en aivan ymmärtänyt. Luontevuus oli toisinaan kaukana! Jokusen kerran näyttelijät sortuivat liioittelemaan tai ylinäyttelemään henkilöidensä reaktioita – esimerkiksi Vesa Vierikon oivallisesti tekemän Pjotr Nikolajevitš Sorinin hauskuuksia ei olisi tarvinnut alleviivata.

Maria Kuusiluoma teki Irina Nikolajevna Arkadinasta monitahoisen keskushahmon koko näytelmälle. Hänen poikanaan Konstantin Gavrilovitš Treplevinä näytteli Miro Lopperi, joka on Teatterikorkeakoululaisena päässyt mukaan jo useampaan talon tuotantoon. Muista henkilöistä mainittakoon Jussi Lehtonen (Boris Aleksejevitš Trigorin), Aksa Korttila (Nina Mihailovna Zaretšnaja), Emmi Parviainen (Maša eli Maria Iljinitša) ja Esa-Matti Long (Jevgeni Sergejevitš Dorn).

Katri Renton lavastus oli periaatteessa pelkistetty, mutta siitä paljastui tarkemmalla katsomisella monia kiintoisia yksityiskohtia. Puvut oli suunnitellut Saija Siekkinen ja valot Ville Toikka. Esa Mattilan äänisuunnittelu toi esitykseen mm. tunnelmallisia musiikkihetkiä, joille annettiin hienosti tilaa.