Ohjelmakierrätys kunniaan

8.9.2019 Sibeliusta pyhäaamuna -konsertti Sibeliustalossa Lahdessa

Sinfonia Lahden 20. Sibelius-festivaali päättyi perinteiseen tapaan Sibeliusta pyhäaamuna -konserttiin. Kohtuullinen määrä aamuvirkuimpia sibeliaaneja oli saapunut kuuntelemaan säveltäjän urku- ja kuoromusiikkia. Ohjelmaa silmäillessäni minulle tuli vahva tuttuuden tunne ja tovin arkistoa selailtuani paljastui, että muistin oikein: Dominante-kuoro, Seppo Murto ja Folke Gräsbeck esittivät pitkälti saman paketin vuoden 2010 festivaalilla. Tuolloin esitettiin seitsemän Sibeliuksen Berliinin opintojen aikaista harjoituskoraalia (joista peräti viisi oli kantaesityksiä) – tällä kertaa ohjelmassa oli niistä vain yksi.

Konsertti jyrähti käyntiin Intradalla, jonka Seppo Murto sai soimaan Sibeliustalon uruilla poikkeuksellisen selkeänä, puuroutumatta. Murron valmentama ja johtama Dominante aloitti osuutensa neljällä laululla opuksesta 18: Sortunut ääni, Venematka, Sydämeni laulu ja Saarella palaa. Liikuttavan kauniita esityksiä seurasivat Min rastas raataa, Isänmaalle ja Rakastava, jonka solistiosuudet lauloivat Juhana Kotilainen ja Laura Murto.

Seppo Murto palasi parvelle ja soitti toisena urkukappaleena Surusoiton, jonka Sibelius sävelsi Akseli Gallén-Kallelan hautajaisiin 1931. Molempien urkunumeroiden aikana hämmästelin taas kerran, miten modernilta (ainakin ajoittain) kuulostavaa musiikkia Sibelius kirjoitti juuri uruille. Seuraavaksi kuultiin kolme kuorolaulua ruotsinkielisiin teksteihin: Drömmarna, Ej med klagan ja Upp genom luften. Viimeinen kappale kuultiin Folke Gräsbeckin pianosäestyksellä.

Kantaatti tohtorin- ja maisterinvihkijäisissä 31 päivänä toukokuuta 1897 [oikeasti tilaisuus oli 30.5.] on viimeinen ja laajin niistä kolmesta kantaatista, jotka Sibelius sävelsi Helsingin yliopistolle 1890-luvulla. Siitä kuultiin Dominanten esittämänä neljä osaa (Me nuoriso Suomen, Tää valon nuori vartiasto, Soi kiitokseksi Luojan ja Oi Lempi, sun valtas ääretön on). Näihin en ole Soi kiitokseksi Luojan -sävelmää lukuun ottamatta kovin ihastunut: esimerkiksi viimeisenä kuultu osa on mielestäni melko joutavanpäiväinen jollotus. Kantaatin orkesteripartituuri on kadonnut, mutta osat kuultiin Folke Gräsbeckin pianosäestyksellä. Hän käytti Sibeliuksen harjoituskäyttöön tekemää pianoreduktiota, jonka Kalevi Aho on täydentänyt. Laura Murrolla oli pieni solistitehtävä myös tässä numerossa.

Säestyksellisistä teoksista siirryttiin takaisin a cappellaan. Herr, du bist ein Fels soi komeana moniäänisesti, barokin perinteeseen kurkottaen. Ja päätösnumerona suoraan sydämeen kävi Finlandian hymniosuus. Dominante tarjosi Seppo Murron johdolla täysipainoista ja korkealuokkaista kuorolaulua koko konsertin ajan. Tenoreihin olisin kyllä kaivannut hieman lisää voimaa, varsinkin ykkös-sellaiset kuuluivat ajoittain heikosti.