Kuinka surrealismi tavataan?

21.9.2019 Francis Poulencin ooppera Tiresiaan rinnat (Les Mamelles de Tirésias) Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Poulencin Tiresiaan rinnat on herkullisen satiirinen namupala, koominen taidonnäyte ja surrealismin oppitunti. Näin teoksen viimeksi Wienissä vuonna 2015 ja muistan tuon esityksen oikein hyvin – Opera BOXin uutta tuotantoa olikin kiinnostavaa verrata siihen. Vuonna 1947 kantaesityksensä saanut ooppera sopii oivallisesti meidän aikaamme, kun keskustelu sukupuolista, niiden rooleista ja vaikkapa syntyvyydestä on pysytellyt pitkään pinnalla.

Heti kärkeen voi todeta, että Ville Saukkosen ohjaus päihitti wieniläisversion selvästi. Saukkonen on päässyt tässä teoksessa käyttämään lennokasta mielikuvitustaan kohtuullisen estottomasti, mutta välttänyt selvät ylilyönnit. Joitakin rajatapauksia ehkä oli havaittavissa, mutta ne olivat tällaisessa teoksessa vain asialle eduksi tyylikeinona. Joona Huotarin visualisointi ja Tuittu Teivaisen valot kruunasivat upean kokonaisuuden, jossa hieman sekavan ja absurdin libreton käänteet soljuivat tyylikkään karnevalismin hengessä.

Kamariorkesteri Ariadne soitti Poulencin melodista, iloittelevaa ja usein tanssillista musiikkia suurella sydämellä. Innokkuus tuntui olevan ainakin osittain peräisin kapellimestari Jonas Rannilalta, jonka johdossa teos eteni luotettavasti. Helsingin filharmonisen kuoron laulajat tekivät tasaista laatutyötä ja kolmella heistä oli pieni solistitehtäväkin. Kuorolaiset oli puvustettu ja maskeerattu elegantisti stereotyyppiseen ranskalaiseen tyyliin. Ooppera esitettiin suomeksi Ville Salosen uutena käännöksenä. Tästä annan tuotannolle ainoan (pienen) miinuksen, sillä jälki oli hieman amatöörimäistä ja epätasaista. Mutta libretto oli sisällytetty käsiohjelmaan, mistä puolestaan kiitokset.

Tiresiaan rintojen rooleihin oli saatu monia kokeneita laulajia. Thérèselle/Tirésiaalle Poulenc on kirjoittanut hurjaa laulettavaa, mutta onneksi meillä on Anu Komsi, joka hoitaa homman kotiin ilman mitään ongelmia. Hänen junttimaisena puolisonaan esiintyi Jaakko Kortekangas, jonka koneiston lämpeneminen kesti tovin. Juha Kotilaisen Jumala (alun perin Teatterinjohtaja) aloitti esityksen väkevästi. Prestona ja Lacoufina kohelsivat Juha Hostikka ja Ville Salonen. Jouni Kokora oli uskottava Santarmi ja Ruut Mattila Kätilö (alun perin Lehtimyyjä). Aki Alamikkotervolla oli tuplarooli Lehtimiehenä ja Poikana. Monissa Saukkosen ohjaamissa oopperoissa tanssinut Oskari Kymäläinen loisti Vauvana. Hänen can-can-numeronsa oli aivan mahtava!