Ring taipui lastenoopperaksi

24.8.2019 Lasten RING Musiikkitalossa Helsingissä

Bayreuthin festivaalin ohjelmassa nähtiin viime vuonna Richard Wagnerin Der Ring des Nibelungen -oopperatetralogiasta lapsille tehty versio. Siinä noin 15 tuntia musiikkia sisältävä kokonaisuus on tiivistetty ja sovitettu parin tunnin mittaiseksi paketiksi. Teosta ei ole esitetty Bayreuthin ulkopuolella ennen tätä Helsingin juhlaviikoilla nähtyä Teatro Productions Oy:n tuotantoa. Konsepti tuntui kiinnostavan yleisöä, sillä kaikki kolme esitystä myytiin lähes täyteen.

Meillä Lasten RING -nimen saanut teos esitettiin suomeksi Auli Särkiö-Pitkäsen käännöksenä. Se ajoi hyvin asiansa ja sinne tänne oli ripoteltu hauskaa kielellistä huumoria. Lastenoopperan konsepti on Katharina Wagnerin ja Markus Latschin. He osoittivat alkuperäisen ohjaaja David Merzin sekä Suomen tuotannon ohjauksesta vastanneen Ina Hukin kanssa, että on mahdollista tehdä Nibelungin sormuksesta tolkullinen ja toimiva lastenooppera (tähän ainakin minä suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti). Tosin sisältönsä ja kestonsa vuoksi teos ei oikein sovi alle kouluikäisille. Mutta mikä parasta, niin aivan innoissaan tätä seurasi aikuinenkin!

Teokseen on poimittu taidolla ja ajatuksella kaikkien neljän oopperan keskeiset ja tarinan jatkuvuuden kannalta välttämättömät kohtaukset (tosin yleensä lyhennettyinä). Lisäksi mukaan on tietenkin pitänyt mahduttaa kaikki "hittimelodiat" ja muut musiikillisesti tunnetuimmat aiheet. Oli teoksessa silti aika paljon puhuttujakin jaksoja, mikä onkin se olennaisin ero Wagnerin alkuperäisiin oopperoihin nähden.

Pidin myös Julius Theodor Semmelmannin lavastuksesta ja Ina Kromphartin puvustuksesta. Lavastus nojasi suureen puiseen laatikkoon, jonka etuseinä avautui ovina. Nämä voitiin kätevästi sulkea sisällä olleen taustakuvan tai muun lavastuksen vaihtamisen ajaksi. Erityisen vaikuttavia olivat Fasoltin ja Fafnerin asut – kerrankin jättiläiset olivat oikeita jättiläisiä tekojäseniensä ja pukujensa sisällä.

Musiikista vastasi viime vuonna perustettu Helsinki Chamber Orchestra eli Helsingin kamariorkesteri kapellimestari Chloé Dufresnen johdolla. Soitto kulki kohtuullisen hyvin, mutta olisin toivonut lisää detaljitarkkuutta ja parannusta vaskien puhtauteen.

Solisteina kuultiin tunnettuja kotimaisia nimiä, joista monella on aiempaa lavakokemusta Wagnerin oopperoista. Juha Kotilainen (Wotan, Der Wanderer) ja Tiina-Maija Koskela (Brünnhilde) edustivat kokeneinta päätä. Esityksen yllättäjä oli Olavi Suominen, joka lauloi loistavasti Siegmundin ja Siegriedin osat. Kylläpä kajahti Wälse!, wälse! komeasti. Esiinnoston ansaitsee myös Hannakaisa Nyrönen (Woglinde, Sieglinde).

Muissa tehtävissä kuultiin Marika Hölttä (Freia, Waldfogel), Kaisa Näreranta (Wellgunde), Anu Ontronen (Flosshilde, Fricka), Jere Martikainen (Mime), Mikko Sateila (Loge), Samuli Takkula (Alberich), Matti Turunen (Fasolt, Hunding) ja Aapo Kilpelä (Fafner, Hagen). Muutamalla laulajalla lipsahti jokusen kerran epävireisyyden puolelle, selvimmin Sateilalla.