Michael Fabianon tenoritaivaassa

11.8.2019 Michael Fabiano, tenori & Vincenzo Scalera, piano Turun konserttitalossa

Turun musiikkijuhlien ulkomaisena tähtilaulajavieraana piti tänä vuonna olla yhdysvaltalainen sopraano Nadine Sierra. Hän joutui perumaan resitaalinsa henkilökohtaisista syistä, ja juhlien tiedotuksen mukaan konsertti toteutuu ensi vuonna. Tilalle saatiin niin ikään yhdysvaltalainen laulaja, tenori Michael Fabiano, joka tekee hyvää uraa maailman johtavissa oopperataloissa. Vierailu on hänen ensimmäisensä Suomessa. Solistin mukana pianistikin vaihtui: Fabianon kanssa esiintyi vuodesta 1980 lähtien Milanon La Scalassa työskennellyt Vincenzo Scalera.

Konsertin alkupuoli laulettiin ranskaksi. Henri Duparcin laulut Le manoir de Rosemonde, La vie antérieure, Élégie ja Phidylé olivat hieman yllättävä, mutta miellyttävä avaus konsertille. Sitten siirryttiin oopperoiden pariin: Wertherin aaria Oui! ce qu'elle m'ordonne on tietenkin Massenet'n oopperasta Werther. Bizet'n Carmenista kuultiin tuttu Don Josén aaria La fleur que tu m'avais jetée. Ja kolmantena aariana Johannes Kastajan Ne pouvant réprimer les élans de la foi Massenet'n Hérodiadesta.

Väliajan jälkeen seurasi pari numeroa Verdiä: Oh! fede negar potessi agl'occhi miei! ... Quando le sere al placido on Rodolfon resitatiivi ja aaria Luisa Milleristä. Toinen eli Ah! sì, ben dite ... Tutto parea sorridere on Corradon numero Il corsarosta. Seuraava aaria oli suomalaisyleisölle huomattavasti tutumpi, nimittäin Lenskin Kuda, kuda Tšaikovskin Jevgeni Oneginista. Tässä kappaleessa Fabiano malttoi vähentää voimalla paahtamista ja aaria olikin konsertin hienointa antia. Ohjelman päätti Roberton Ecco la casa ... Torna ai felici dì, joka on Puccinin nuoruudenteoksesta Le Villi.

Michael Fabiano tarjosi tasokkaan konsertin, jonka kappaleet eivät onneksi olleet pelkkiä loppuunkaluttuja hittiaarioita. Hänellä on vahva ja kantava ääni, joka ei ole hiukkaakaan imelä. Ääni virtasi leveänä ja pakottomana, mutta jonkun kerran sävellysten nyanssit saattoivat jäädä äänivarojen esittelyn jalkoihin. Vincenzo Scalera oli mainion temperamenttinen pianisti, jonka pitkä kokemus oopperalaulajien kanssa työskentelystä näkyi.

Riehakkaasti suosiotaan osoittanut yleisö palkittiin kolmella ylimääräisellä: Federicon lamento eli E' la solita storia Francesco Cilean oopperasta L'Arlesiana, Paolo Tostin laulu L'alba separa dalla luce l'ombra sekä viimeisenä vanha Mario Lanzan hitti Be My Love, jonka on säveltänyt Nicholas Brodszky.