Ikuista rakkautta hieman sekavassa paketissa

22.8.2019 Camilla Nylund, sopraano, Anton Saris, tenori, Erica Nygård, huilu & Niels Burgmann, urut ja piano Espoon tuomiokirkossa

Urkuyö ja Aaria -festivaali lähenee tältä kesältä loppuaan. Sokeriksi melkein pohjalle oli säästetty konsertti, jossa täpötäydelle Espoon tuomiokirkolle lauloi huippusopraanomme Camilla Nylund yhdessä alankomaalaisen miehensä, tenori Anton Sarisin kanssa. Enemmistö kappaleista kuultiin Niels Burgmannin urkusäestyksellä, mutta konsertin alkupuolella hän soitti viidessä laulussa pianoa. Muutamassa numerossa oli mukana myös huilisti Erica Nygård.

Ikuista rakkautta -teemaisen konsertin aloitus oli mahtava: Niels Burgmann soitti Charles-Marie Widorin Sinfoniasta uruille nro 6 g-molli osan Allegro. Kappale sopi erinomaisesti tuomiokirkon uruille ja akustiikalle – ja minulle ennestään tuntematon Burgmann osoittautui ensiluokkaiseksi urkuriksi.

Pianosäestyksellisiä lauluja kuultiin siis viisi: Schubertin Im Frühling (Saris), Griegin Ein Traum sarjasta Sechs Lieder op. 48 (Saris), Armas Järnefeltin Solsken ja Toivoni (Nylund) sekä Schubertin Ständchen (Saris). Käsiohjelmassa oli näiden kohdalla pari virhettä, sillä Nylund ei laulanut toista Järnefeltin kappaletta alkuperäisenä ruotsinkielisenä versiona (Önskan), vaan Paavo Cajanderin suomennoksena. Ja Schubertin serenadista oli joku valinnut präntättäväksi aivan väärät sanat: esitetty kappale oli sarjasta Schwanengesang D. 957, kun käsiohjelmaan oli päätynyt sen Schubertin vähemmän tunnetun Ständchenin eli D. 889:n sanat. Huolellisuutta, kiitos!

Camilla Nylund aloitti parvelta esitetyt urkusäestykselliset kappaleet Sibeliuksen laululla Illalle. Hän jatkoi Richard Straussin Im Abendrotilla (sarjasta Vier letzte Lieder) ja Aus Liebe will mein Heiland sterben -aarialla J. S. Bachin Matteus-passiosta. Jälkimmäisessä oli mukana myös huilu.

Erica Nygård ja Niels Burgmann esittivät siirtymänumerona Gustav Jensenin kauniin ja herkän kappaleen Arioso und Rondo patetico. Ja sitten hypättiin aivan eri maailmaan: Anton Saris kajautti Dein ist mein ganzes Herz -hitin Lehárin operetista Hymyn maa. Korngoldin Die tote Stadt -oopperasta oli ohjelmaan valittu Glück das mir verblieb -duetto ja Puccinin Toscasta kuultiin Qual'occhio al mondo -rakkausduetto. Ja lopuksi niin ikään duettona One Hand, One Heart Bernsteinin musikaalista West Side Story. Kolmessa viimeisimmässä kappaleessa oli mukana myös huilisti Erica Nygård.

Kuten odottaa saattoi, tarjosivat Nylund ja Saris hienoa ja huippuluokkaista laulutaidetta kautta linjan. Poikkeuksena on Bachin aaria, jonka esityksestä en pitänyt lainkaan. Nylund ei vaikuta perehtyneen riittävästi barokkimusiikin esityskäytäntöihin ja tyylinmukaiseen lauluilmaisuun. Lisäksi moitin hieman sillisalaattimaista ohjelmaa – kokonaisuuden olisi saanut jäntevämmäksi miettimällä numeroiden keskinäistä järjestystä huolellisemmin. Tai ehkä muutaman kappaleen olisi voinut vaihtaa kokonaan toisiin...

Eniten pidin Korngoldin oopperaduetosta, jonka esitys oli maailmanluokan tasoa. Nylundin linjakas ilmaisu ja tekninen loistokkuus pääsivät oikeuksiinsa myös Straussin parissa. Sarisin kauniin lyyrinen ääni ja tulkinta olivat puolestaan parhaimmillaan Schubertin liedeissä. Ylimääräisenä kuultiin O soave fanciulla -duetto Puccinin oopperasta La bohème.