"Uskonnottoman ajan passio"

11.5.2019 Juhani Nuorvalan ooppera FLASH FLASH – andy warholin kaksi kuolemaa Revontulihallissa Espoossa

Nykyisin Sibelius-Akatemian sävellyksen lehtorina toimivan Juhani Nuorvalan Flash flash -oopperalla on pitkä historia. Sen syntysanat lausuttiin jo 1980-luvun alussa Nuorvalan ja tulevan libretisti Juha Siltasen opiskeluaikoina. Teos valmistui Ooppera Skaalan tilauksesta vasta 2005, mutta seuraavaksi vuodeksi suunniteltu kantaesitys siirtyi ja siirtyi. Kymmenen vuotta sitten esitettiin oopperan keskimmäinen näytös, Väliaika eli Intermission, mutta koko teos sai odottaa esitystään helmikuuhun 2019. Tuolloinkin matkassa oli epäonnea, sillä Musica nova -festivaalilla voitiin esittää vain yksi näytös Musiikkitalon Black Box -salissa ja muut peruuntuivat solisti David Hackstonin sairastuttua. Onneksi esitykset jatkuivat toukokuussa Espoon Kaupunginteatterin vieraana Revontulihallissa.

Tuotannon ohjaaja Erik Söderblom on luonnehtinut oopperaa uskonnottoman ajan passioksi. Se on eräänlainen kärsimysnäytelmä, joka käsittelee pop-taiteen ikoni Warholin (1928–1987) elämää ja kahta kuolemaa. Näistä ensimmäinen tapahtui 1968, kun Valerie Solanas ampui Warholia ja tämä selvisi hengissä vain täpärästi. Toinen on sitten se lopullinen, sappirakkoleikkauksen jälkeen vuonna 1987 tapahtunut "oikea" kuolema. Saattaja pakottaa Warholin peilin eteen ja kohtaamaan – hänen, joka on elämässään kieltäytynyt systemaattisesti kantamasta tuskaa, omaansakaan. Ari Kauppilan hieno steppaus muuttui lumoavaksi kuolemantanssiksi, joka oli sovitettu erittäin hienosti yhteen musiikin kanssa. Teos ja ohjaus tarjosivat loputtomasti käänteitä ja yllätyksiä, joihin usein liittyi Teo Lanervan upea valo- ja videosuunnittelu.

Juha Siltasen älykäs teksti luo kuulijan eteen Warholia laajemman kuvan – kuvan nykyihmisestä, tai ainakin länsimaisesta sellaisesta. Ehkä tässä mielessä oli vain eduksi, että kantaesitys siirtyi näin pitkälle, sillä "narsismin demokratisoituminen" ja konsumerismi ovat toden totta edenneet meidän aikanamme. "Mikä Warholin aikana oli räikeää fiktiota, on muuttunut todellisuudeksemme." Mutta Siltanen on kyllä turhan monisanainen, tekstiä on tolkuttoman paljon. Onneksi kohtuullinen siivu kulutetaan läpisävelletyssä keskimmäisessä näytöksessä, johon sisältyy pitkä puhuttu keskustelujakso. Sen aikana yleisölle jaettiin colatölkkejä!

Nuorvalan musiikki risteyttää hienosti taide- ja pop-musiikkia. Säveltäjä käyttää mikrotonaalisuutta, joka on takuulla teettänyt laulusolisteille melkoisesti lisätyötä. Ooppera sisältää paljon sitaatteja, mm. tunnettuja ooppera-aarioita ja pop-kappaleiden melodioita – ja jopa Bachia voi bongata joukosta. Keitoksen osana kuullaan elektronisesti käsiteltyä musiikkia. Live-musiikista vastasi verhon takana soittanut NYKY Ensemble, johon kuului kaksi syntetisaattoria, alttoviulu, sello, sähkökitara ja sähkörummut. Kaikki toistettiin sähköisesti vahvistettuna, myös laulajien osuudet.

Nils Schweckendiekin rauhallisen selkeää ja tarkkaa johtamista oli mukava seurata pienistä monitoreista katsomon puolella. Kaikki solistit selvisivät vaikeista osuuksistaan hyvin. David Hackston oli omaa luokkaansa, samoin aina luotettava Tuuli Lindeberg. Muissa osissa olivat Sampo Haapaniemi, Varvara Merras-Häyrynen ja Martti Anttila.

Yleisradion taltiointi esityksestä on nähtävissä Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50116344.